Breadfruit

..yritin ajastaa tämän postauksen ilmestymään eilen, mutta mitään ei näy. Uusi yritys, silläkin uhalla, että Lily-noviisina päädyn lopulta kertomaan leipähedelmästä identtisesti kolmena päivänä peräkkäin!

 

 

blogi-breadfruit-1_1.jpg

Olen loilottanut vuosia apinanleipäpuun katveessa loikovista väsyneistä leijonista vaivautumatta ottamaan selvää, minkälaisesta puusta on kyse. Muutama päivä sitten eteeni tuotiin lautasellinen breadfruitia ja luulin arvoituksen selvinneen ilman että pistin rikkaa ristiin.

Vaan ei, viidakoissakin on kahden kerroksen väkeä: Leipäpuun hedelmä on monikäyttöinen herkku, joka tuoksuu kypsentämättömänä nuorelta pajulta ja muuttuu keitettäessä perunamaiseksi sekä maultaan että koostumukseltaan, mums. Apinanleipäpuu, kavereiden kesken baobab, tuottaa puolestaan pölisevän kuivaa liitumaista ja vähän kitkerää hedelmätavaraa.

Oppia ikä kaikki, suunta siis Darajanille leipähedelmän ostoon.

blogi-breadfruit-2_0.jpg

Tän kaverin rakenne on kummallinen

blogi-breadfruit-3_0.jpg

puinen

blogi-breadfruit-4_0.jpg

suomuinen

blogi-breadfruit-5_0.jpg

huokoinen

Juhannuksen kunniaksi valmistimme kuitenkin myös itsellemme tutumpaa leipästä. Kenttäolosuhteissa kaulimen virkaa toimitti kuivashamppoopullo, leivinpaperina toimi runsas määrä öljyä ja kas, lopputulos näyttää kutakuinkin toivotulta!
 

blogi-breadfruit-6_0.jpg

Koti Ruoka ja juoma

Darajani

Darajani ja minä kohtasimme ensimmäisen kerran viikko sitten maanantaina. Darajanilla oli kaikkea, minulla 15 000 Tansanian shillinkiä. Suunnitelma oli periaatteessa helppo: osta ruokatarpeita. Riisiä, pastaa, kurkkua, tomaattia, sipulia, öljyä, paprikaa, mausteita, maitoa, kahvia ja sen sellaista.
Puolitoista tuntia myöhemmin poistuin paikalta kassi täynnä ruskeita pussukoita ja mielessä epämiellyttävä tuntemus, että saatoin juuri tulla puijatuksi. Mutta ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan mzungu* joka maksaa.

blogi-darajani-pastat.jpg

 

blogi-darajani-anja.jpg

Huolestunut valkonaama

Darajani on massiivinen torisokkelo, josta voi ostaa melkein mitä vain, mikä ei vaadi kylmäsäilytystä, ja aika paljon sellaista, mikä minusta ansaitsisi paikkansa kylmäkaapissa. Iltapäivään mennessä haju äityy niin kammottavaksi, ettei torin sisempiin osiin tee mieli poiketa, vaikka tietäisikin, että sieltä yhdestä nurkkakojusta saa jättimäisiä pinaattinippuja sopuhintaan.

blogi-darajani-sitruskauppias.jpg

Toistaiseksi tunnistamattomat sitrushedelmät – 2000 TSH pyramidilta

blogi-darajani-maito.jpg

Iltapäiväauringon kypsentämä lehmänmaito. (Saattaa olla vuohenmaitoakin, en maistanut.)

blogi-darajani-lihat_0.jpg

..

Tuoretuotteita myyvien kojujen ohella Darajanilla on kioski poikineen. Joidenkin myyjien kanssa hinnoista on helpompi neuvotella, jotkut ovat kovempia luita, kaikkien kanssa kannattaa tinkiä.

blogi-darajani-kauppis.jpg

Sitä mitä Darajanilta ei löydy, ei joko tarvita ollenkaan tai voi etsiä supermarketista. Niitä on Stone Townissa kaksi, eikä kummankaan valikoimassa ole juuri kehumista. Pienen ilotanssin kyllä hyppelin, kun lähikaupassa äkkiä viikon maitotuotteettomuuden jälkeen olikin myynnissä maustamatonta jogurttia puolen kilon purkeissa.

Edelleen selvittämättömiä mysteereitä: Mistä saa leivinjauhetta? Saako täältä sellaista? Luulisi saavan, sillä joka kojussa myydään tiikerikakun tyyppistä raitakakkua, eikä sellaista minun tietojeni mukaan saa aikaan hiivalla. Vai saako?

Things are getting worse – stop – Please send baking powder! – full stop –
(Toinen mysteeri, joka ei oikeastaan liity niinkään ruokaan, mutta ostosten tekemiseen kuitenkin: Eikä nämä ihmiset käytä pesusieniä ollenkaan? Valtakunta pesusienestä! Alan epäillä, ettei rusketukseni olekaan rusketusta, vaan pinttynyttä kuonaa, jota olen toistaiseksi koittanut kuoria a) karkealla suolalla b) sokerilla c) hiekalla.)

blogi-darajani-leipa.jpg

Laiha torisaalis: Keltainen leipä ja viime viikon uutiset 

*mzungu – valkonaama

Kulttuuri Ruoka ja juoma Matkat Suosittelen