The first chapter
Joulukuussa -81 Savonian keskussairaalassa talviaamun pakkaseen syntyi pieni prinsessa perheen viimeisenä iltatähtenä. Talviaamun prinsessan taival ei ollut helppo ja hohdokas kuten hanget tuona kirpeänä talviaamuna. Isä kuoli kun olin 10 vuotias. Muistan sen päivän kuin eilisen, elettiin lokakuun 29 päivää armon vuonna 1992. Isäni komensi lukemaan englannin kokeeseen joka olisi seuraavana päivänä kun oli huomannut minun laiskotelleen. Päivällisellä oli jälkiruokana isän lempparia minttusuklaa jäätelöä. Isä ja äiti kävi päivälevolla ja prinsessa meni lukemaan olohuoneen sohvalle kokeisiin.
Kerkesin puolisen tuntia lukea kokeisiin kun Savonian sisareni törmää ovesta sisälle kiireessä. Tuohon aikaan hän oli ainut ajokortillinen ja asui noin 10kilometrin päässä. Samaan aikaan isä tulee rintaa pidellen makuuhuoneesta kumartuneena. ”Nyt mennään kiireellä Siru”, hän sanoi sisarelleni. Se oli viimeinen hetki kun hänet näin tai kuulin.
Meni pienen prinsessan mielestä ikuisuus kun sisareni törmäsi ovesta sisään yksin. Seuraava ääni jonka kuulin ei ollut isäni lempeä karhumainen vaan veljeni itku. Kuolemasta mitään tietämättömänä tiesin silloin. Pahin oli tapahtunut, isä ei tulisi enää koskaan kotiin. Isä oli kuollut sydänkohtaukseen. Koitin rohkeasti mennä seuraavana päivänä kouluun kokeeseen. Oli talvinen aamu ja prinsessalla oli siskon tekemä haalari. Istuin lumikasassa pihalla ja Tiia tuli juttelemaan. Pyörittelin lunta maassa ja sanoin, mun isä on kuollut.
Opettaja tuli luokkaan ja sanoi että prinsessa voi ottaa vaununsa ja mennä kotiin, sinun ei tarvitse olla täällä. Saavuin kotiin ja puhelin soi. Isän työkaveri soitti ja kysyi : ” Voiko Raikku tulla puhelimeen. Mulla ois työmatkasta asiaa”. Lapsen hiljaisella äänellä vastasin: ” Ei se voi tulla kun se on kuollut”. Muistan sen jäätävän hiljaisuuden, joka kuului puhelimesta. Nuppineulankin tippumisen olisi voinut kuulla.
Tuo nuppineulan tippuminen olisi prinsessan elämän käännekohta monilla tavoin. Monina yksinäisinä iltoina prinsessa istui yksin ikkunan äärellä, katsoi maisemia ja toivoi, että tulisi prinssi, joka pelastaisi ja veisi pois kaikesta tästä kurjuudesta. Tuo sammakko, joka muuttui prinssiksi löytyi 7.5.2000. Talviaamun prinsessa oli ystävänsä kanssa tanssimassa. Valomerkin aikaan tanssilattialle saapui maailman suloisin pörröinen pikku sammakko punaisessa takissaan. Prinsessa uskalsi illan vaihtuessa yöhön suudella tuota sammakkoa kaikesta huolimatta.
Sammakko Prinssi lähti turvaamaan prinsessan matkaa kotiin vaunuillaan. Yön muuttuessa aamuksi ja päivien jatkaessa kulkuaan prinsessa tunsi suudelleensa oikeaa sammakkoa. Rakkaus kasvoi päivä päivältä aina vain suuremmaksi.
Joutsenlammelle syntyi pieni pähkinänsärkijä toukokuisena aamuna elonvuotta. Lettujen paistuessa ja mansikkahillon kiiltäessä auringonpaisteessa Adile näki päivänvalon. Pähkinänsärkijä, prinssi sammakko ja talviaamun prinsessa lähtivät yhdessä vaellukselle kohti etelän onnea Adilen ollessa 8 vuotta. Prinsessa sanoi ettei koskaan kasvattaisi perillistään Pahan valtakunnassa pk seudulla, mutta niin vain kohtalon tie vei sinne. Töitä tehtiin, kouluja käytiin kuten elämään kuului. Linnaakin piti välillä vaihtaa kun se tuntui liian pieneltä ja olevan kaukana metsästysmailta.
Prinssi oli riemuissaan ja Prinsessakin luuli uuden linnan tuovan onnea, mutta aina ei mene asiat niin kuin suunnittelee. Linnan pensaikossa piilotteli käärmeitä ja skorpioneja jotka halusivat Talviaamun prinsessan syöksyvän kuin Odetten lampeen.
Punakarvainen prinssi lähti tarkistamaan perintömaitaan muille maille Prinsessan ollessaan hoivalehdossa. Talviaamun prinsessa oli loukannut tanssiessaan siipensä.
Aikaa kului ja Prinssi pysyi kaukana hoivalehdosta. Prinsessa luuli prinssin muuttuneen takaisin sammakoksi, mutta uskoi hänen vielä palaavan kuten Pähkinänsärkijä lohdutteli yhtenä monista vierailuistaan.
Hyisenä syysaamuna kuluvaa vuotta Prinssi saapui kaksi siipisellä ratsullaan perintömailtaan. Prinssi oli sairastunut sydän kuumeeseen matkallaan. Talviaamun Prinsessa istui lammikon reunalla ja kuuntelin kun Punakarvainen sammakko prinssi puhui. Oli talviaamun prinsessan viimeinen näytös. Odetten tilalle tulisi Odile. Talviaamun Prinsessa ei olisi halunnut luopua prinssistään. Prinssi vakuutti rakkauden jatkuvan vaikka valtakuntaan vaihtuisi toinen prinsessa näytöstä johtamaan. Kyynelten valuessa ja jäätyessä poskille Prinsessa allekirjoitti valtakunnan vaihdon.
Talviaamun Prinsessa nousi, pyyhki helmansa ja nousi Pähkinänsärkijän kyytiin sydän särkyneenä kohti uutta huomista.
(Tarina on tosi taiteellisempi versio elämän ikävämmästä tilanteesta. Nimet on muutettu. Allekirjoittaneella on adhd ja muitakin nepsyn juttuja joten kirjoitusvirheitä voi olla. Tarina tehtiin taide ja luovuus koulutehtävää varten).