Samettimekko murisevalla rannalla

Pakenimme remonttia maalle pari viikkoa sitten. Lähdimme kriteereinä paljon syömistä ja nukkumista, ei muita ihmisiä eikä aikatauluja. Pakkasin kuitenkin varmuudeksi tämän hetken inspiroivimmat vaatteet jääkiekkokassiin, ihan vain jos vaikka sattuisi innostamaan kuvailut. Ensimmäinen päivä meni luontoa ja yksityisyyttä ihmetellessä, vettä ja puuta kantaessa, mökkiä lämmittäessä ja ruuan parissa. Yöllä ihailtiin tähdenlentoja ja murisevaa jäätä. Seuraava päivä nukuttiin, ulkoiltiin ja ihan vähän kuvattiin.

Vain vuorokausi metsässä ilman tämän kevään rasitteita teki uskomattomia ihmeitä. Miten terapeuttista veden jäistä nostaminen ja kantaminen ylös jyrkkää mäkeä pitkin voikaan olla. Tai miten paljon mittasuhteita voikaan jäämassojen mahtipontinen huutaminen ja vyöryminen muuttaa pienen pääni sisällä. Miten pieneksi tähdenlentojen tuijottelu saa itseni tuntumaan, ja miten vielä paljon pienemmäksi ilkeät ihmiset ja heidän ilkeät sanansa.

Kuvista voi nähdä kevään, kauniin mekon ja uuden kevättakin. Lisäksi myös sen, mitä liian suuri taakka ja julmuus yhdistettynä tekevät herkän ihmisen kasvoille. Se tuo ryppyjä ja näppyjä, harmaan sävyn ja vielä harmaamman sävyn silmien alle. Se ei onneksi vaivaa minua. Iho uusiutuu kun mieleni uusiutuu. Silloin olen taas yhtä vastoinkäymistä vahvempi, täynnä tarmoa sekä varustettuna paremmalla itsetuntemuksella ja ihmistuntemuksella.

Nyt aion levätä hetken, nauttia rakkaiden seurasta, olla luova, ahmia voimauttavia elokuvia ja kirjoja (suositukset tervetulleita), seurata kevään päättämättömyyttä sekä ennen kaikkea rakastaa ja pitää yllä sisäistä valoani.

kuvat – Samuel Loueranta

mekko – H&M

takki – H&M (uusi)

kengät – Pertti Palmroth