Every step you take, every move you make…

Noin puolitoista vuotta sitten löysin yhden rakastetuimmistani iPhone-sovelluksista, Movesin.

Applikaation valmistanut suomalaisfirma ProtoGeo päätyi Facebookin omistukseen tämän vuoden huhtikuussa. Yritysosto herätti kohua yksityisyyden suojasta – jäljittäähän Moves The Policen biisiä mukaillen jokaisen askeleesi ja jokaisen liikkeesi, myös autolla ja pyörällä. Itse suhtaudun aika kyynisesti illuusioon yksityisyyden säilyttämisestä. Maailma tuntuu kulkevan vääjäämättä kohti melko täydellistä läpinäkyvyyttä, eikä minua haittaa merkittävästi, että Mark Zuckerberg tietää mitä reittiä ajan töihin.

Erinomaisen helppokäyttöisen sovelluksesta tekee se, että sitä ei tarvitse kytkeä päälle ja pois päältä, vaan se kytkeytyy päälle aina kun liikun. Moves tunnistaa liikunko juosten, kävellen vai pyörällä, ja voin halutessani korjata myöhemmin etenemismuodon oikeaksi. Vaihtoehtoja liikuntamuodoille löytyy erittäin paljon, ja myös yhdessä paikassa tapahtuvalle liikunnalle (kuntosali, sulkapallo, jne.) on omat kategoriansa, ja laskennallinen kalorinkulutus näissä määräytyy suuntaa antavasti käytetyn ajan perusteella.

Normaalina toimistopäivänä askelten määrä jää itselläni helposti lähelle tuhatta, mikä on kaikilla mittareilla surullisen pieni määrä liikuntaa. Moves on antanut itselleni merkittävää lisäpontta nimenomaan arkiliikunnalle, sillä morkkis tuhannen askeleen päivistä on yleensä aika paha, ainakin niiden toistuessa monta kertaa peräjälkeen. Etenkin toimistotyötä tekevien on syytä pitää mielessä, että istuminen tappaa. Oma työnantajani on onneksi edelläkävijänä hankkinut työntekijöille sähköllä toimivat säädettävät pöydät.

Movesin viehätys perustuu siis statistiikkaan. Mittaamisesta pitävänä henkilönä itseäni motivoi suuresti se, että jokainen liikkeeni tilastoituu ja ”jää talteen”. Jollekin toiselle tämä olisi ahdistavaa. Minusta on kannustavaa huomata, että lyhyiden juoksulenkkieni keskinopeus kasvaa, ja että lapsen vieminen pyörällä siihen kaukaisempaan leikkipuistoon polttaa 200 kilokaloria sen lisäksi että lapsen kanssa on kiva leikkiä. Truliasta tunnetun yrittäjä Sami Inkisen sanoin: ”Jos asiaa voi mitata, sitä voi parantaa.”

Video on harkiten valittu ja omistettu erityisesti puolisoni pirkanmaalaista huumoria korkealle arvostaville sukulaisille:

//www.youtube.com/embed/8_Ub64YiIx8

Hyvinvointi Liikunta Terveys

Rullahiihto – vauhdin hurmaa vai polvien surmaa?

Täytin maanantaina 33 vuotta. Lahjaksi puolisoltani sain jo sunnuntaina mahdollisuuden kokeilla elämäni ensimmäisen kerran rullahiihtoa. Olin todella innoissani – olenhan haaveillut lajin kokeilemisesta jo pitkään. Usein metsässä lenkkeillessämme olen nähnyt rullahiihtäjiä, ja varmaan väsymykseen saakka hehkuttanut kuinka hauskaa minustakin olisi kokeilla ko. lajia.

Innostukseni oli pantu merkille. Heti sunnuntaiaamuna ajoimme Keravan Keinukalliolle, jossa sijaitseva Vk-Ski Shop on Vuokatin ohella Suomen harvoja paikkoja, joista voi vuokrata rullasuksia. Kävimme hakemassa lainaan tuliterät Vauhti-merkkiset luistelurullasukset ja Karhun luisteluhiihtomonot, jotka kiinnittyivät sukseen tavallisella hiihtositeellä. Jo yhdeksän aikaan samana aamuna viiletin suksilla kotipihastamme kohti Tuusulanväylän vieressä kulkevaa pitkää suoraa.

hiihto3.jpg

Itse laji oli yllättävänkin vaikea ottaen huomioon, että olen kuitenkin hiihtänyt jonkin verran, ja rullaluistelukin on tuttua. Suksen tasapainottaminen sivusuunnassa oli haastavampaa kuin em. lajeissa, ja ensimmäisen parin kilometrin ajan pohkeeni ja penikkani olivat melko tulessa. Menoa ei helpottanut se, että talvihiihtoon tarkoitettujen hiihtosauvojeni terät hiukan lipsuivat asfaltista työnnön loppuvaiheessa. Sain kuitenkin vähitellen tekniikan siedettävästi kohdalleen ja hiihdosta tuli helpompaa. Etenkin ylämäissä positiivisen eron lumella hiihtämiseen huomasi miellyttävästi, ja vauhdin tunne oli riemua tuottava.

hiihto2.jpg

Parhaimmillaan nopeuteni oli tasaisella noin 20-25 km/h, ja ohitin tasaisella vauhdilla hitaampia pyöräilijöitä. Alustan (asfaltin) tasaisuus vaikutti merkittävästi hiihtotuntumaan, ja hiukan kuluneemmalla asfaltilla meno oli melkoisen tärisevää. Neutraalista negatiiviseksi neitsytrullahiihtoni käänsi harmillinen muksahdus ylämäessä matkan loppuvaiheessa. Olin varautunut kokeiluun asianmukaisesti kypärällä, mutta polvisuojatkin olisivat olleet tarpeelliset, totesin jälkiviisaana. Nyt reissusta muistuttaa polvessa komeileva laajahko asfaltti-ihottuma.

Mahdollisuus kokeilla lajia tyydytti pahimman uteliaisuuteni, ja opin sen, että lumella hiihtäminen tai rullaluistelu ovat molemmat itselleni rullahiihtoa kotoisampia lajeja. Hiihdon vakavammalle harrastajalle rullahiihto tarjoaa epäilemättä tarpeellisen treenimuodon kesäaikaan, mutta sunnuntaikuntoilijalle laji voi olla turhan vaativa, jotta siitä saisi samanlaista vaivatonta liikunnan riemua kuin lenkkeilystä, pyöräilystä, kuntosalitreenistä tai uinnista.

Älä kuitenkaan toki jätä kokeilua väliin, jos laji kiinnostaa. Oletko koskaan rullahiihtänyt, ja minkälainen sinun kokemuksesi oli?

Alla vielä muille lajista kiinnostuneille videomuotoista tekniikkaoppia.

//www.youtube.com/embed/vM6DSLWMEH8

Hyvinvointi Liikunta Terveys