Rullahiihto – vauhdin hurmaa vai polvien surmaa?
Täytin maanantaina 33 vuotta. Lahjaksi puolisoltani sain jo sunnuntaina mahdollisuuden kokeilla elämäni ensimmäisen kerran rullahiihtoa. Olin todella innoissani – olenhan haaveillut lajin kokeilemisesta jo pitkään. Usein metsässä lenkkeillessämme olen nähnyt rullahiihtäjiä, ja varmaan väsymykseen saakka hehkuttanut kuinka hauskaa minustakin olisi kokeilla ko. lajia.
Innostukseni oli pantu merkille. Heti sunnuntaiaamuna ajoimme Keravan Keinukalliolle, jossa sijaitseva Vk-Ski Shop on Vuokatin ohella Suomen harvoja paikkoja, joista voi vuokrata rullasuksia. Kävimme hakemassa lainaan tuliterät Vauhti-merkkiset luistelurullasukset ja Karhun luisteluhiihtomonot, jotka kiinnittyivät sukseen tavallisella hiihtositeellä. Jo yhdeksän aikaan samana aamuna viiletin suksilla kotipihastamme kohti Tuusulanväylän vieressä kulkevaa pitkää suoraa.
Itse laji oli yllättävänkin vaikea ottaen huomioon, että olen kuitenkin hiihtänyt jonkin verran, ja rullaluistelukin on tuttua. Suksen tasapainottaminen sivusuunnassa oli haastavampaa kuin em. lajeissa, ja ensimmäisen parin kilometrin ajan pohkeeni ja penikkani olivat melko tulessa. Menoa ei helpottanut se, että talvihiihtoon tarkoitettujen hiihtosauvojeni terät hiukan lipsuivat asfaltista työnnön loppuvaiheessa. Sain kuitenkin vähitellen tekniikan siedettävästi kohdalleen ja hiihdosta tuli helpompaa. Etenkin ylämäissä positiivisen eron lumella hiihtämiseen huomasi miellyttävästi, ja vauhdin tunne oli riemua tuottava.
Parhaimmillaan nopeuteni oli tasaisella noin 20-25 km/h, ja ohitin tasaisella vauhdilla hitaampia pyöräilijöitä. Alustan (asfaltin) tasaisuus vaikutti merkittävästi hiihtotuntumaan, ja hiukan kuluneemmalla asfaltilla meno oli melkoisen tärisevää. Neutraalista negatiiviseksi neitsytrullahiihtoni käänsi harmillinen muksahdus ylämäessä matkan loppuvaiheessa. Olin varautunut kokeiluun asianmukaisesti kypärällä, mutta polvisuojatkin olisivat olleet tarpeelliset, totesin jälkiviisaana. Nyt reissusta muistuttaa polvessa komeileva laajahko asfaltti-ihottuma.
Mahdollisuus kokeilla lajia tyydytti pahimman uteliaisuuteni, ja opin sen, että lumella hiihtäminen tai rullaluistelu ovat molemmat itselleni rullahiihtoa kotoisampia lajeja. Hiihdon vakavammalle harrastajalle rullahiihto tarjoaa epäilemättä tarpeellisen treenimuodon kesäaikaan, mutta sunnuntaikuntoilijalle laji voi olla turhan vaativa, jotta siitä saisi samanlaista vaivatonta liikunnan riemua kuin lenkkeilystä, pyöräilystä, kuntosalitreenistä tai uinnista.
Älä kuitenkaan toki jätä kokeilua väliin, jos laji kiinnostaa. Oletko koskaan rullahiihtänyt, ja minkälainen sinun kokemuksesi oli?
Alla vielä muille lajista kiinnostuneille videomuotoista tekniikkaoppia.
//www.youtube.com/embed/vM6DSLWMEH8