Kuva Noora Geagea Olen muuttanut niin monta kertaa elämässäni, että Muuttomiehet kolahti jo sitä taustaa vasten. Ei vais, ei se riitä syyksi vaan KOM. Ja kun ohjaaja-kirjoittajana on Juha Hurme, olettaa muuton symboloivan jotain sentapaista, että ainoa pysyvä asia on muutos. Muuta ennalta arvattavaa ei sitten olekaan. Muutto on kyllä konkreettisesti meneillään, laatikot levällään lavalla. […]

kuva harri hinkka, tampereen teatteri Viihdeparodia Tiputuksen kantaesitykseen Tampereen Teatterissa jaetaan runsaammin toimintaohjeita kuin yleensä. Kännykkä ei tietenkään saa huutaa, mutta huutonauru on sallittua eikä ilopissakaan häiritse esiintyjiä. Empiirisellä tutkimuksella hajuhaittoja ei ilmennyt katsomossa, mutta jos pelkkää naurun määrää käyttää tutkimuksen lähteenä, niin hitti tästä tulee. Uutta vettä virtasi putoukseen. Tampereen Teatterin näyttämöllä ollaan siis […]

Tampereen Työväen Teatterissa juhlittiin ”uuden” näyttämön 30-vuotispäiviä samana torstaina kun Kari Heiskasen ohjaamat kuusi näyttelijää istuivat illallispöytään Yksi halusta toinen rakkaudesta -kantaesityksessä. Minulle juhlan aihe oli se, että toiveeni toteutui näin pian: Uusi näytelmä Heiskaselta, vastahan Sormet hunajapurkissa nähtiin alkuvuodesta Tampereella. Yksi halusta toinen rakkaudesta kertoo jo nimessään, että ikiaikaisia aiheita pöyhitään. Tällä kertaa käsikirjoittaja […]

Miika Nousiainen on menestyskirjailija, jonka kaikista teoksista on saatu versioita myös teatterilavalle. TTT tarttui Maaninkavaaraan, joka on perhedraama välittämisestä ja sen vaatimista uhrauksista, viitekehyksenään nyt juoksuhullu valmentajaisä. Ohjaus on TeaKista 2012 valmistuneen Jarno Kousan Tampere-debyytti, ja dramatisoinnista vastaa Minna Leino. Juoksijaveljensä kuoltua keksii yläasteikäinen Heidi (Maija Koivisto) tavan piristää Huttusten perheen ahdistunutta Martti-isää (Mika Honkanen) ja pyytää […]

kuva harri hinkka Tampereen Teatterin 30 vuoden takainen ja 5 vuotta kestänyt hitti Piukat Paikat palasi piristämään kaamosaikaa. Ensi-iltaa piristi vielä kesäinen aurinko livenä. Terassilla tepasteli hienosti tälläytyneitä ihmisiä hyvissä ajoin ennen esitystä. Vienot hymyt vaihtuivat hohotukseksi melko pian musikaalin alettua. Naurun pääkohteeksi nousi Risto Korhonen, mutta keskeinen kolmikko sekä orkesteri, tanssijat ja kaikki muutkin […]

kuva harri hinkka Kun jututin Skavabölen poikien ohjaaja Marika Vapaavuorta harjoitusten aikaan, tein päätöksen, joka ei ole päätettävissä: että en vertaile Q-teatterin muinaista kantaesitystä tähän Tampereen Teatterin versioon. Koska aika on toinen, aika kultaa muistoja ja niin edelleen. Fragmentaalinen ja sirpaleinen tekniikka oli vuonna 1991 melko harvinaista, toisin kuin nykyään. Samoin avoin omakohtaisuus – arvailematta […]

kuva kari sunnari Täräytetäänpä tämän jutun hyvä uutinen heti alkuun: Kyllä Tampereen Työväen Teatterin Desirée-musikaalista hyvä mieli jää! Siitä huolimatta, että esityksen alun tanssikohtaus herättää jo pahaenteisiä epäilyjä. Samoissa tunnelmissa jatkuu ensimmäinen puoliaika, humpsuttelussa. Välillä meluttiin kuin sodassa, vaikka sijaittiin salongissa. Eikä tarvitse olla mikään seksikammoinen pitääkseen pikkutuhmailuja irrallisina tökeryyksinä. Tuuli kääntyy väliajan jälkeen. Karkkitalokulissit […]

Asuin Helsingissä silloin, kun Q-teatteri syntyi. Muistan, miten kuohuttava kokemus Skavabölen pojat oli, synkkää ja silti elämää syleilevää. Se oli Raivion veljesten nopea nousukiito, joka perustui heidän omiin lapsuudenkokemuksiinsa. Miten ihmeessä yksikään ammattiteatteri ei ole tarttunut siihen aikaisemmin?  ”Ehkä minäkään en olisi tohtinut, jos olisin nähnyt kantaesityksen”, arvuuttelee ohjaaja Marika Vapaavuori. Eli hyvä näin, että […]

jotain toista, tampereen teatterikesä, kuva pate pesonius Meikäläinen sai huomattavasti lisää perspektiiviä Teatterikesään sunnuntaihin mennessä – ja Vanja-enolla aloittaneeseen Yana Rossiin, jonka toisen ohjauksen näin tuolloin viimeisenä, Puolassa tehdyn Toivekonsertin. Olen ollut luottavainen nykyiseen –  ensi vuodeksi vaihtuvaan – valitsijakolmikkoon. Olen myös erittäin tyytyväinen omiin valintoihini, jotka tein minkä milläkin kriteerillä. Esimerkiksi niin, että aiemmin […]

Alkuviikon saldoani ovat Belfast Boy, Vanja-eno ja Jotain toista. Yhden miehen esitys Belfast Boy ajaa monen isonkin ensemblen ohi. Teatterikesän päävierailuna pidetty Uppsalan Kansallisteatterin Vanja-eno jää minun toistaiseksi kolmen näytelmän listallani pronssille. Enää en toista joskus tekemääni virhettä syyttelemällä Tsehovia. Luettuna klassikkoteksti kuitenkin osuu maaliin. Nyt on jätettävä kumartelematta pitkin Eurooppaa kuuluisaksi tullutta liettualaisohjaajaa Yana […]