kuva: harri hinkka Tampereen teatterisyksy lienee saanut hitin Kari Hotakaisen Ihmisen osasta. Se sisältää vuolaan tekstin täynnä aforismeja, jotka on ripoteltu Anja Pohjolan eli Salme Malmikunnaksen ja hänen perheenjäsentensä repliikeiksi. Tosin kiteytysten runsaudesta johtuen tietoisuus Hotakaisen (eikä roolihenkilön) havainnoimasta maailmanmenosta säilyy jossain määrin. Ihmisen osaa hehkutettiin jo kauan etukäteen 83-vuotiaalla Anja Pohjolalla, ja hienoa hänet […]

 ohjaaja Leif Lindblom ja tuottaja ilkka matila Vadelmavenepakolainen on nyt myös elokuvana, tuo komediallinen tarina Mikko Virtasesta, joka haluaa olla ruotsalainen, koska tuntee syntyneensä väärään maahan. Kansallisuustransvestiitti. Miika Nousiainen kirjoitti kirjansa vuonna 2007, näytelmää on esitetty Kom-teatterissa ja Tampereen Teatterissa, tänä syksynä se nähdään myös Vaasassa ja Turussa. Näköjään Ruotsi-Suomi -problematiikkaan uskotaan yhä vahvasti – […]

Evita on Tampereen syksyn tapaus, mutta olkoon. Kaikki ovat ihan tohkeissaan. Luin lehdestä, että Laura Alajääski laulaa kylmät väreet iholle. Toivottavasti ja luultavasti saman voi sanoa Maija Rissasesta sitten kun jännitys ei enää kiristä ylärekisteriä kuten vielä kakkosensi-illassa. Muutenkin jännitystä oli ilmassa tavallista enemmän. Tai ehkä en itse ollut otollista maaperää juuri kyseisenä päivänä, koska […]

Brittihittinäytelmä Yöllisen koiran merkillinen tapaus on yhtä konstikas kuin nimensä. Häkellyttävä. Luin etukäteen ohjaajan sanoneen, että tämä ei ole mikään asperger-potilaskertomus. Minusta se oli sitä aika paljon. Dekkarin ainekset syntyvät talikolla tapetun koiran ja 15-vuotiaan pojan taustahistorian salaisuuksien jäljittämisestä. Draamaa löytyy, mutta konstailematta olisi saanut koskettavamman. Näillä eväin ei syntynyt eheää kokonaisuutta. Temput – kuten […]

  kuva alan proosa Tampereen Teatterikesässä minulta kesken jäänyt Viro Case ”trilogia” tuli täydennettyä Telakalla elokuun lopussa: Köök. Jo aiemmin mielessäni oli vilahtanut, että kas kun kaksi kolmesta valitusta esityksestä on ruoka-aiheisia – suursyömingit ja keittiö – mutta Köökissä piileekin koko maailma, ilman mitään murkinaa. Pääosassa ovat pelot, vierauden pelko, uhka ulkomaalaisista. Esittämistapa on erittäin […]

kuva: tiit ojasoo Kaikkeen se näyttelijä joutuu! Virolaisen Teater NO99:n jäsenet paastoavat ennen Suur ogimine -esityksiä. Ja kollegalta joutuu pussailemaan hedelmät suusta, ainakin melkein. Näytelmän idea on osoittaa, että ihminen täyttää tyhjyyttään mässäilemällä. Kyse ei tietenkään ole vain vatsan tyhjyydestä. Aihe on ollut pätevä jo pitkään. Tv-kanavat näyttävät joka päivä päälletyksin ruokaohjelmia, keittokirjamarkkinat ovat tupaten […]

kuva: saris&den engelsman, turkkilaiset häät teatterimontussa Olen lukemattomat kerrat ällistellyt kotimaisista esityksista, kuinka freesisti oli taas toteutettu. Kun nyt ulkomaalaiset esitykset saa Tampereen Teatterikesässä kotipaikkakunalle, havainnollistuu kunnolla sama, mikä elokuvien kautta on selvää: Miten eri tavoilla eri maissa tehdään ja näytellään. Enemmän kuin freesiä. Ja sittenkin: Ihmisen tunnot ja tunteet ovat universaaleja. Ihmisen kokemaa tyhjyyttä […]

CEMBALOSSA HAN-NA LEE Kiitettävät tykötarpeet kesäillalle: Barokkiajan musiikkia, eksoottinen ilmanala, Pyhän Marian kirkko ja kahvit pappilassa. Kyseessä oli Sastamala Gregorianan konsertti Mestarin unohdetut sävelet. Mestari oli Ruotsin musiikin isähahmoksi kutsuttu Johan Roman, jonka nimen sanotaan johtuvan Raumasta, eli juuret Suomessa?   Soittajamestarit olivat barokkiyhtyeestä Ensemble Meridiana. Se on saanut nopeasti nimeä kilpailuvoittojensa ansiosta. Ehkä monikansallisuuskin – […]

Täytyy myöntää, että Aamulehdessä ollut arvostelu Yhden tähden hotellista Sappeen Kesäteatterissa sai odotukset nousemaan turhan korkealle. Musiikkipuoli oli sentään suhtkoht kunnossa ja kivasti nivelletty näytelmään. Itse näytelmä herättää kysymyksen, onko käsikirjoittaja-ohjaaja Heikki Vihisen paukut lopuillaan? Tai onko asenne kohillaan? Onhan sitä hoettu, että kesäteatterit on erikseen, kepeys ja romanttisuus riittää. Vaan pitäisikö tarkistaa, mitä katsoja […]

Veljekset Vilippus, Elmeri ja Ana eli Kari Itkonen, jarno Puusniekka ja Paula Toivonen Siunattu hulluus! Tuplasti. Aapelin komedia on hauska, ja Lähiöteatteri Lystin versio oli konstailematonta vanhan ajan kesäteatteria. Haiharassa oli lystimpää kuin Pyynikillä Pirunpellossa. Rummukaisen veljekset päättävät toimittaa haaveksivan ja runoja rustaavan Elmeri-veljensä hourulaan. Vilippus hakee lausunnon lomailevalta kunnanlääkäriltä, syöden samalla reissulla 22 Hanna-tädin […]