Kuvat Kari Sunnari Katselen Mika Ripatin kirjoittamaa Vakavuusongelmaa ensin häkeltynein tuntein Kellariteatterissa. Pitääkö tulla teatteriin katsomaan rakennustyömaan mylläkkää Lintupuistossa, kun kaaos on ollut läsnä manselaisten arjessa, puheissa ja uutisissa jo pitemmän aikaa. Myös yhtiöittäminen, yksityistäminen, yt-neuvottelut ja niiden aiheuttama ahdistus ja unettomuus ovat kuin moneen kertaan purtua leipää/leivättömyyttä. Kyllä, tämä kerta ja tässä muodossa menee […]

kuva Marko Mäkinen Tampereen Teatterikesän loppuhuipennus tapahtui minulle jo lauantaina KOM-teatterin Veriruusuissa, vaikka sunnuntaina näin vielä Recirquel Company Budapestin esittämän Paris de Nuit. Kyllähän unkarilaiset perinteiset sirkustemput haltsasivat, mutta Montmartren dekadentti yöelämä keskellä kirkasta pyhäpäivää ei vaan napannut, jonkinasteisessa vanhoillisuudessaan vielä. Veriruusut vei mennessään. Ajattelin jo keväällä, että vuosi 1918 olisi osaltani paketoitu, mutta ei. […]

Kuva Alessandro Serra                                     Verikoirat juoma-astialla Italialaisten Shakespeare-versiossa Macbettussa äänitehosteiden, niukkojen lavasteiden ja runsaiden kikkojen käyttö tekivät esityksestä ainutlaatuisen – sen lisäksi, että näyttelijät rytmittivät millintarkasti jokaisen liikkeensä, välillä kuin hidastetussa tanssissa, välillä kuin sirkuksessa. Valaistus painottui pimeään, puvustus oli tummaa, eikä haitannut yhtään. Päinvastoin. Jännää oli. Täyspimeästä huminasta kaikki alkoi. Millainen myrsky tästä yltyy? Ihan […]

                                    kuva: Sandra Fockenberger/tampereen teatterikesä Ankarana tunnetun professori Olavin veistämä Tampereen Teatterikesä juhlii tänä vuonna 50-vuotista taivalta. Alun palikasta kehittyi kansainvälinen menestys. Johtotroikka on siis jatkuvasti tehnyt hyviä löytöjä, tänä vuonna  Hilkka-Liisa Iivanainen, Aleksis Meaney ja Miko Jaakkola. Omalta osaltani Teatterikesä alkoi itävaltalaisesti. Upeasti ja ällistyttävästi. Omaperäiseltä tuntuva aihe toteutui vaikuttavasti ja valloittavasti. Yleisö osallistettiin […]

kuva kari sunnari Vaikka olin menossa Moliéren jauhoperuukkiajan huvinäytelmään, en arvannut, miten tikahduksiin joudun nauramaan TTT:n Luulosairaassa. Ilo kumpusi taitavien tekijöiden pienistä eleistä ja totaalisista ylivedoista, Otso Kauton ohjauksesta ja Arto af Hällströmin käännöksesta. Sana mutsi oikeassa kohdassa naksautti barokista ja peruukeista nykypäivään ilman että tarvittiin kännykkää tms rekvisiittaa – jos nyt keneltä ylipäätään olisi […]

Olin jo ajatellut, että vuoden 1918 sotiminen saa riittää. Riittääkin, nimittäin seuraava kyseiseen vuoteen liittyvä teos kertoo Limingan ihmeestä – siitä miten siellä kieltäydyttiin sotimasta, jätettiin veri vuodattamatta ja tartuttiin rauhanomaisiin keinoihin aseiden sijasta. Komediateatterin johtaja Panu Raipia poimi muutama vuosi sitten lehdestä pienen uutisen aiheesta, soitti sen Juha Hurmeelle, ja nyt on esitys valmistumassa […]

Kuva kari sunnari Naisnäyttelijän pukeutuminen kermavaahtoon antaa aihetta niin näytelmälle kuin sen nimelle. Kellariteatterin kantaesitys Vaahtoa! on tekijöidensä Minna Hokkasen ja Anna Ackermanin mukaan esityspamfletti. Ei pidä säikähtää, vaikka se alkaa vaahtoamisella Turkasta. Siitä päästään monen asian ytimeen. Ruoditaan laitosteattereiden hierarkiaa, naisten rooleja teatterissa, armotonta kilpailua niistä, sukupuolten ja sukupolvien eroja siellä. Vaikka olisi alalla […]

kuva Heikki järvinen Tähän mennessä olen nähnyt aika monta ja vaikuttavaa sisällissotaan liittyvää esitystä ja tapahtumaa. TT:n 1918 Teatteri Taistelussa oli sellainen katarsis, että saattaa jäädä viimeiseksi huipennukseksi. Tampereen Teatteri on yksi vanhimpia taidelaitoksiamme. Uusi talo oli valmistunut vain muutamaa vuotta aiemmin koko kaupungin komistukseksi, kun se punaisten päämajana joutui sotatantereeksi. Ohjaaja ja käsikirjoittaja Anna-Elina […]

kuva peero lakanen Newyorkilaisen Florence Foster Jenkinsin elämäntarina (1868-1944) ”maailman huonoimpana laulajana” on kiehtonut ihmisiä siinä määrin, että siitä on tehty niin elokuvia, dokumentteja kuin näytelmiä. Viimeisin ilmaantui Komediateatterin lavalle helmikuussa. -On vaikeaa laulaa väärin, kommentoi pääosaa esittävä Leena Rousti. Häntä helpotti luonnostaan mezzosopraanon ääniala siinä kohtaa, kun piti esittää koloratuurisopraanon aariaa Yön kuningatar. Laulunäytteitä […]

kuva kari sunnari Godspell on nuorten voimien musikaali, jonka TTT on toteuttanut Tampereen Musiikkiakatemian kanssa, eli tarjoaa näytön paikkaa niin TAMKin kuin konservatorion opiskelijoille. Jesus Christ ja Hair -musikaalien rakkauslapsena mainostetun Godspellin kuvittelin kai enemmän hipiksi kuin ripiksi. Tosin Jeesuksen verrattomat vertaukset taipuvat kaikille, uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta: Etiikasta niissä on kyse yhtä paljon kuin […]