Carmenin intohimo – teatterissa vai oopperassa

Ennakkoluulottomille TTT:n Carmen on varmasti kiinnostava kokemus. Teatterissa on aina kiva käydä, mutta oopperanystävälle aikamoinen elämys on vaikka kotisohvalla kuunnella Franco Zeffirellin ohjaamaa Bizet´n oopperaa Veronan areenalta.

Muistan ohjaaja Tiina Puumalaiselta kaivanneeni modernisointia joskus Kultaisen vasikan aikaan. Nyt kaipasin perinteisempää. Makuasioita tietenkin kaikki tämmöiset.

Entä jatkuva toisto Petra Kajalaisen ennustajana;  Hän rakastaa, jos rakastaa, ja rakastaa, ketä rakastaa. Rakkaus, onni, kuolema, kaikki näkyy korteissa. Entäs sitten? Ne olivat kuin lupauksia suurten tunteiden roihusta , jotka jäivät puuttumaan. Lahjakkaiden näyttelijöiden Janne Kallioniemen ja Eriikka Väliahteen suhde jäi melki  tyhjyyttä kumisemaan.

Oli esityksellä hetkensäkin, tunnelmia ja värejä. Oli myös politiikkaa, Berlusconinkin vilahti mielessä jossain vaiheessa – että  mitä kaikkea vallanpitäjät voivatkaan tehdä, ja pestä sitten itsensä puhtaaksi. Mutta lyhyeksi tämä juttu nyt jää – siirryn seuraavaan eli Harhaoppiseen – ei todellakaan kannata kavahtaa edes ilmastonmuutosaihetta teatterissa. Loistoesitys.