Mansen lahjat maailmalle

Olipa ilotunnelmainen aamupäivä, kun teatterikriitikko Anne Välinoron kirja Mikä rooli? julkistettiin Kivessä marraskuun puolivälissä. Kerrankin näyttelijät jonottivat kriitikon nimikirjoitusta, sitten alkoi yleinen piirileikki kirjojen kanssa. Minä sain bongatuksi varmaan vähiten nimmareita, kun yritin samalla ehtiä myös kysellä viimeisiä kuulumisia. Kotona lukiessa huomasin, että melko tuoreet kuulumiset löytyvät myös kirjasta. Anne Välinoron motiivina teokselle oli muun muassa paikata sitä, mikä arvosteluista jää puuttumaan. Eli kysyä, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun esirippu sulkeutuu, mikä ylipäätään johti näyttämölle ja miten näyttelijät käyttävät elämänsä. En kylläkään käy tässä referoimaan teosta, sitä on niiiin kiva lukea itsekseen. Anne Välinoro harmitteli kovasti sitä, että teatterikaupunki Tampereen lahjakkaiden näyttelijöiden joukko piti typistää kuuteentoista. Nyt mennään näillä: Maria Aro, Tuija Ernamo, Petra Karjalainen, RistoKorhonen, Jukka Leisti, Tom Lindholm, Ville Majamaa, Seppo Mäki, Eila Roine, Aimo Räsänen, Tuire Salenius, Eeva-Riitta Salo, Ola Tuominen, Mari Turunen, Auvo Vihro, Tuija Vuolle.

Kun muutin takaisin Tampereelle 30 vuoden poissaolon jälkeen, yksi suurista teatterijysäyksistä oli Elokuu ja Tuire Salenius. Kauden Tapaukseksi otsikoidussa jutussa kirjoitin siihen malliin, että Tuire Salenius kaoottisen perheen lääkenarkkina äitinä tekee ilkeyksistä ja ajoituksista taidetta. Kaikkine vivahteineen. Periaatteella ”mä en ole julma, mä vaan kerron totuuden”. -Elokuu oli merkittävä työ. Kaikki oli hienoa ja kohdillaan.Valitettavasti esitykset jäivät lyhyeen, Salenius toteaa. Suurimmaksi mullistukseksi ammatillisessa mielessä hän nimeää Schillerin Kavaluuden ja rakkauden. Silloin nuoren tytön roolit vaihtuivat aikuisen naisen osiin. Siitä on yli 30 vuotta. Tottakai Tuire Salenius tietää vuosiluvut. Hänen sininen ruutuvihkonsa taitaa olla jo kuuluisa. TTT:n sankarinäyttelijän Ossi Kostian vinkistä hän alkoi kirjata roolejaan ja niiden faktoja heti uransa alussa eli 40 vuotta sitten. Muistikuvat ja ”miltä silloin tuntui” palautuvat vihkoa selatessa. Viimeisintä ja erittäin mieluisaa täyttöä kertyy Sirkku Peltolan näytelmistä. Seitsemän vuotta Ailina saa silti riittää. Joskin myös Peltolan viimeisimmässä eli Ihmisellisessä miehessä komea tummaverinen Tuire pysyy näyttämöllä hapsottavana ja ryysyisenä.

Pienen rahan ja Puhdistuksen näin perättäisinä päivinä silloi 2010. Tuire Saleniuksen Aili istui villasukissa ja kuori perunoita Kellariteatterissa, kun Puhdistuksen Aliide eli Tuija Vuolle tepasteli villavissa damaskeissaan kuorimaveitsen kanssa Frenckellissä. Vertailu tuli kuin syliin. Entä näyttelijät katsomossa? -Käyn paljonkin katsomassa kollegojen töitä, ei niitä vertaile, pikemmin ihailen: Ai sen voi noinkin tehdä. Tuire Salenius vahvistaa saman käsityksen, jonka olen jo saanut. Näyttelijät Tampereella ovat enempi ystävyksiä kuin toistensa kateellisia kyräilijöitä. Tekijät vaihtavat teatteritaloakin tilanteen mukaan.

Nythän tästä äityy ihan liian pitkä stoori, 15 näyttelijää jäljellä - jos kaikki olisivat paikalla.

Olin suunnitellut kahmaisevani kehutteluun mainion kaksikon Ville Majamaan ja Risto Korhosen, jotka ovat lyöneet minut ällikällä kerta toisensa jälkeen. Parhaillaan nuo ihan erikokoiset kaverit vuorottelevat samaa roolia Les Misin kapakanpitäjänä. He vetävät yhä rämäkkäitä Klassikoita lavalla, montakymmentä roolia tunnissa. No, kaikki osalliset eivät päässeet paikalle, ja harjoitukset painoivat päälle myös läsnäolijoilla. Ola Tuomistakaan en ehtinyt tavoittaa. Hän jätti minulle ikuisen muistijäljen muun muassa riemukkaalla Reviisorillaan.

 

Eli pikavaihde päälle, Tuire Salenius:

Näyttämö vai elokuva?Elokuva vai tv-sarja? Vastanäyttelijänä Marlon Brando vai Aimo Räsänen? Shakespeare vai Sirkku Peltola? Ooppera vai stand up?

Räppi vai rokki? Klassinen vai country? Pizza vai karjalanpaisti? Omena vai karkki?

Pikakysely Petra Karjalaisen kanssa tuottaa melkein samat tulokset, paitsi karjalanpaisti voittaa pizzan ja elokuva tv-sarjan. Petra kokee elävänsä uutta elämänvaihetta, koska virkavapaus katkaisee kiihkeän teatteriputken joksikin aikaa. Tilalla on opiskelua laulunopettajaksi Kööpenhaminassa. Hänelle on pakko lisätä kysymys: musikaali vai puhenäytelmä?

-Tuo on vaikea kysymys...miettimistauko...En pysty vastaamaan.

 

Aimo Räsäsellä puolestaan ”pyörii täysi ralli” työrintamalla. Hänen irtiottojaan olivat hoitovapaat ensin Iivarin ja sitten Onervan kanssa, mutta nyt ovat kaikki kolme lasta jo koulussa.

Työväen teatterissa on meneillään kolme esitystä, viikko sitten alkoivat harjoitukset Lahdessa. Sinne tehdään muunneltua Patukkaoopperaa nimellä Tyttö on hyvä. Räsäselle räätälöityä konsultinroolia ei tietenkään ole muunneltu mihinkään, vaan tansseja on typistetty ja lauluja laskettu. Entä Uusi päivä tv-sarja, onko se hyvä, innostaako sellainen käsis? Kysymyksestä varmaan paljastuu oma mielipiteeni, mutta Ami puolustaa. Tykkään tehdä sitä, ja seison sen takana. Ohjelmalla on paljon faneja, koska siinä käsitellään arjen tapahtumia turvallisella tavalla.

 

Pikakyselyn vastaukset:

Näyttämö ja tv-sarja ennen elokuvaa, vastanäyttelijänä Petra Karjalainen eikä Penelope Cruz, Sirkku Peltola ennen Shakespearea, stand up ennen oopperaa, romaani ennen novellia, rokki ennen räppiä, klassinen ennen countrya, karjalanpaistia mieluummin kuin pizzaa, omenaa mieluummin kuin karkkia

- jatkoa seuraa myöhemmin -

Kommentoi