kuva harri hinkka, tampereen teatteri

Syksystä alkaen Huojuvaa taloa on suitsutettu, ja TT Frenckellin esitykset on varattu pitkälle uuteen vuoteen. Kehuttu on myös dramaturgi-ohjaaja Antti Mikkolan ideaa kääntää roolit päinvastoin kuin Jotunin teoksessa. Hyvä idea se onkin, vaikken muun modernisoinnin lisäksi kokenutkaan katsovani samaa näytelmää kuin muinoin. Eli Anna-Maija Tuokko esittää tavallaan samaa roolia kuin miehensä Kari Heiskanen tv-näytelmässä entisen vaimonsa Sara Paavolaisen kanssa. Muistan vieläkin, miten ahdistuneena seurasin kauhujen liittoa. Intensiivistä on Anna-Maija Tuokon ja Arttu Ratisenkin työskentely. Koko tiimi on pätevä. Tarpeellinen ja säkenöivä on esim Aliisa Pulkkisen osuus Eeron äitinä, vaikka lava-aikaa ei liiemmin ole. Pääpari Lea ja Eero täyttävät näyttämön läpi illan, yhdessä tai erikseen. Alussa ja lopussa Eero yksin, terapiasessiossa, mikä kertoo heti nykyajasta. Maria Jotuni kirjoitti Huojuvan talon vuonna 1935, jolloin hänen oma liittonsa oli jo huojahtanut pahemman kerran.

Narsismia ilmeni ennen, ja nykyajassa varmaan vielä enemmän. Tunteeko joka toinen valloittajan, joka muuttuu suljettujen seinien sisällä hirviöksi? Näkee syyn aina ja vain toisissa. Yleisö joutuu nauramaan karmeissa paikoissa, kun vinoon vinksahtanut ja väkivaltainen Lea syyttää kilttiä miestään narsistiksi, sairaaksi jonka täytyisi mennä hoitoon. Anna-Maija Tuokko on siirtynyt discovalojen viekottelevasta blondista riehuvaksi muka-uhriksi, joka saa kaiken kääntymään päälaelleen. Teki toinen niin tai näin, aina väärin päin. Se on mies, joka on ajanut naisen nurkkaan, saanut lyömään jopa lapsiaan, tehnyt kodista vankilan. Musiikki kilkuttaa tilanteita pahaenteisesti, odotetaan kunnes jylisee.

Oman mielensä mukaan liehuva narsisti on silti mustasukkainen omastaan. Jos mies kävelee töistä, ei tulekaan nopeimmalla kulkuvälineella kotiin, siellä odottaa nöyryytys: Riisu housusi! Totteleminen on kätevämpää kuin vastustaminen.

Loppu on taatusti erilainen kuin alkutekstissä. Lukekaa tai katsokaa, sortumatta vertailuun kuten minulle kävi. Suunjuonteetkin lähikseen  taltioiva tv-kamera on asia erikseen. Muutenkin, mielessäni heräsi kysymys, tarvittiinko tässä Jotunin Huojuvan talon mainetta?