Nuoret Suruttomat vievät mukanaan

Varmaan helpottavaa TYKin lukioikäisille esiintyjille, kun saa aloittaa kimpassa Hällän näyttämöllä: On Johannan ja Riston riehakkaat häät, tanssia, laulua, juominkia – mutta skandaalikin käryää saman tien.Minna Canthin Työmiehen vaimoon perustuva Suruttomat on Sirkku Peltolan käsikirjoittama musikaali. Matti Puurtisen sävellykset on runoillut Heikki Salo. Laulujen tekstit limittyvät hyvin ja freesisti tarinaan. Raivoraitiskin riemuitsisi esityksestä Ei saa moittia juomaripoikaa, varsinkin kun sen esittää hulvaton Toppo eli Teppo Nieminen. Juomaripoikaa ei saa moittia, koska siinä missä Jeesus muutti veden viiniksi Kaanaan häissä, juomaripoika muuttaa viinin valtion verovaroiksi.

Minna Canthin tasa-arvoa ajava ääni kuuluu vahvana irvailun kautta, nimestä alkaen. Työmiehen vaimo on se varsinainen työn tekijä, kun mies hummailee. Peltola kutsuu otsikossaan hummailijoita suruttomiksi. Mies saa tosiaan kukkoilla, viedä perheensä turmioon asti, mutta naista rangaistaan. Jos mies juo, syy löytyy naisesta. Apua ei tule edes ystävättäriltä: Virsikirjassakin sanotaan, että naisen pitää miehen heikkoutta kärsimän, he neuvovat.Yhteisön pilkkaama mutta Riston vokottelema mustalaistyttö Homsantuu Matilda Malkamäki saa aikaan dramatiikkaa niin laulullaan kuin kielenkäytöllään: Lieneekö minut Luoja luonut vai synti synnyttänyt. Koston kuolaimet suussani kalisee…

Ei muuta kuin lisää nuorta vimmaa. Tämä keikka hujahti ohi tiiviissä viikonlopussa, la-su kaksikin näytöstä. Myös ohjaavat opettajat kannatti kukittaa: Marietta Kunnas, Liina Siimes ja Harri Marttila.

 

Kulttuuri Suosittelen

Syrjähyppy Poriin: Katalonian iloiset rouvat

 

kuva Janne alhonpää

kataloniannaiset.jpg

anna-maija nissi, anna-maija kokkinen, hannele lanu, katariina lohiniva

Yyterin rannat ja sannat kuittasivat tällä viikolla hyvinkin yhden ulkomaanmatkan, mutta houkutuksia herätti myös näytelmä Katalonian iloiset rouvat Porin teatterissa samalla reissulla. Neljä keski-ikäistä taiteellista ystävätärtä kokoontuu vanhaan taloon lähellä Barcelonaa. ”Siskot” suunnittelevat unelmavanhuutta ulkomailla, kurssikeskusta, jossa yksi pitäisi taidehistorian luentoja, toinen improvisaatiota, kolmas akvarellimaalausta ja neljäs retriittejä tai paasto+asketismikursseja, koska ”ihmiset maksaa mitä vaan, kun joku estää niitä syömästä”. Naiset loivat ja pitivät kiinni kukin tyypistään: Oli se rämäpäisin akka, kainostelevin kananen, asiallisin alli ja jonkinmoinen täti vihreä.

Aihe kutkutteli enemmän kuin mihin Helena Anttosen käsikirjoitus lopulta ylsi, mutta ei se mitään, oman pään hautomoon jäi oivallisia ituja… Ja ihan kivat kymmenen käskyä kirjoittaja laati siskojen elämänmatkalle:

siskojen säännöt.JPG 

 

 

 

Kulttuuri Suosittelen