Toivon tuolla puolen

​kuva malla hukkanen/sputnik oy

toivontuollapuolen2_photo_by_malla_hukkanen___sputnik_oy.jpg

Satamatrilogian toinen osa: Mies jättää sormuksen pöydälle lähtiessään, vaimo siirtää sen tuhkakuppiin. Mitään ei puhuta vähään aikaan, kun elokuva Toivon tuolla puolen on alkanut. Replikointi, humanismi, minimalismi ja autot ovat kaurismäkeläistä – mutta elokuva ei sittenkään ole ihan tyypillinen. Se saa nimittäin aikaan vahvan tunteen dokumentista olematta dokumentti. Aki kävi vastaanottokeskuksissa ja tutki turvapaikan hakuun liittyviä ynnä muita faktoja enemmän kuin aiempiin fiktioihinsa. Rinnakkain kulkee kaksi tarinaa. Ensin työnimenä oli Pakolainen. Hän on syyrialainen Khaled, jota esittää oikeastikin syyrialainen Sherwan  Haji. Rinnalle nousi liikemies Wikströmin tarina. Häntä esittää Sakari Kuosmanen. Kuosmanen ei laula, mutta tuomari Nurmio vetelee letkeästi katusoittajana. Korttirinkiin tekijä on kerännyt hetkoseksi muun muassa Jörn Donnerin, Jukka Virtasen, Juhani Niemelän ja Sulevi Peltolan. Lisäbonuksena tapaan valkokankaalla ja lopputeksteissä jokusen tuttavan Karkkilan ajoiltani. Pressikiertueella Akia ei nähdä. Hän viettää talvet vaimonsa Paula Oinosen kanssa Portugalissa. Sieltä löytyi myös koira Koistinen, jonka Paula kouli valkokankaalle.

Oikeastaan auteurin saatesanat riittävät mielestäni tähän saumaan:

”Tällä elokuvalla yritän tehdä parhaani murtaakseni eurooppalaisen tavan nähdä pakolaiset ainoastaan joko säälittävinä uhreina tai röyhkeinä elintasopakolaisina, jotka tulevat vain viedäkseen työmme, vaimomme, asuntomme ja automme.

Stereotyyppisten ennakkoluulojen luomisella ja vahvistamisella on synkkä kaiku Euroopan historiassa. Toivon tuolla puolen on, myönnän sen auliisti, jossain määrin ns. tendenssielokuva, joka yrittää häikäilemättömästi vaikuttaa katsojiensa mielipiteisiin ja pyrkii manipuloimaan heidän tunteitaan tähän päämäärään päästäkseen.

Koska em. pyrkimykset luonnollisesti tulevat epäonnistumaan, jää jäljelle, toivoakseni, ryhdikäs, hivenen surumielinen, huumorin kantama, mutta muutoin lähes realistinen elokuva muutamasta ihmiskohtalosta tässä maailmassa, tänään.”

​PS Myös Toivon tuolla puolen lukeutuu Suomi100 -juhlavuoteen, omistettu Peter von Baghin muistolle.

 

Kulttuuri Suosittelen

Mieletön Suomen historia

KUVA PEERO lAKANEN

mieletön sfhist.jpg

Joka taholla tunnutaan tänä vuonna nivottavan tekemiset Suomi100 -juhlavuoteen. Komediateatteri tilasi nimelleen uskollisena komiikan tekijät Heikki Syrjän, Heikki Vihisen ja Riku Suokkaan valmistamaan näytelmän mieletöttömästä Suomen historiasta. Sen sisällä tehdään esitystä Panu Rajalan 1917-sivuisesta opuksesta, lavalla vielä yksi Heikki, eli Hela sekä Jere Riihinen ja Marika Heiskanen. Ensin kukin esittelee omat virstanpylväänsä itsenäisen Suomen taipaleella, kuten Karl Fazerin Sinisen synty 1922, Metsoloiden Helena kuolee kaaduttuaan ullakon portaissa 1995, Abu Fuad perustetaan Tampereelle 1982 ja niin edelleen.

Mielettömällä Suomen historialla on hetkensä, mutta minun on silti vaikea rentoutua esityksessä, josta puskee läpi, että tämä on pitänyt tehdä pakon edessä. Musiikki tulvahtaa tervetulleena nostalgiana, mutta joistain komeista biiseistä/tangoista kaipasin ylevämpiä versioita. Tosin Helan juontama Elämän valttikortit meni täydestä, samoin Jere Riihisen vetämä potpuri.

Marika Heiskanen pääsi loistamaan unkarilaisena lastenlääkärina Haluatko suomalaiseksi -kisassa. Hän toi särmää myös jääkiekkotappioiden jauhantaan. Jääkiekko haukkasi Suomen historiasta kohtuuttoman suuren palan. Enkä sano tätä katkeruudesta noihin peleihin, joissa Suomi on hävinnyt viime sekunneilla. 😀

 

Kulttuuri Suosittelen