Omaperäinen ulkomaalainen

Kuva Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Ulkomaalainen3.jpg

”Welcome to Georgia”  lukee Frenckell-näyttämöllä siinä vaiheessa, kun odotellaan Ulkomaalaisen alkamista. Tampereen Teatteri osuu suoneen ja Suomeen valitsemalla tähän syksyyn Larry Shuen komedian yli 30 vuoden takaa. Hykerryttävien kohtausten pyörteissä pysähdytään myös asian äärelle: Miten suhtaudumme maahanmuuttajiin, yhä? Tosin lähtökohtana on puhumisen vaikeus ihan omalla kielellä omanmaalaisten joukossa. Ohjaaja Tommi Auvinen on saanut aikaan hyvän rytmin.

Ulkomaalainen ei ole vain päähenkilön ja Ville Majamaan näytelmä – niin kiitellysti ja sävykkäästi kuin tämä tehtävästään suoriutuukin. Koko ensemble on samaa pataa. Toisilleen tuntemattomista ihmisistä kasvaa  lämmin porukka, jonka kanssa myös yleisö ystävystyy nopeasti. Tai siis pari kelmiäkin joukkoon mahtuu. Marjatta Kuivaston lähes banaali lavastus on juuri nyt paikallaan. Hirsimajoitus metsän keskellä, hirvenpää seinällä, tuli takassa, ukonilma ulkona. Tunnelma on valmis. Armeijan keikalle tuleva Froggy = Tomi Alatalo tuo kaverinsa irtiottoon ilkeistä kotioloista tähän vakipaikkaansa. Siellä meneillään olevista juonitteluista  hän ei tiedä mitään. Minäkään en tiennyt niistä mitään ennalta, etkä sinäkään varmaan halua juurta jaksain..? Kannattaa itse ottaa selvää. 

Hetken mielijohteesta syntynyt kepponen paisuu valtaisaksi tapahtumien sarjaksi, joka sisältää rahanhimoa, rakkautta, rasismia, kielenopetusta. Hirmu herkullista opetusta muuten. Sen ottaa asiakseen liikuttava teinipoika Ellard = Martti Manninen – josta pastori David = Matti Hakulinen yrittää keplotella vähäjärkistä, suuremman perintösaaliin toivossa. Toinen perijätär on nimittäin pastorin tuleva vaimo Catherine = Eeva Hakulinen, joka liikkuu luonnikkaasti kiukun ja lempeyden välillä.

Eri ihmisten kautta näkee monta tapaa, miten kohtelemme sitä, josta kuvittelemme, ettei hän ymmärrä. Ihaillen vai peläten, jopa ystävystyen? Pahinta kieltä käyttää huppupäisten klaaniin kuuluva Owen = Ilpo Hakala.

Teekupin ääreltä meno on vaihtunut mylläkäksi, jonka päälle eloisa emäntä Betty = Aliisa Pulkkinen voi vain todeta: Onpa ollut erikoinen päivä.

-Olipa erikoisen hieno ilta, ajattelen minä lähtiessäni, epävarmana siitä, olenko nauranut meikit poskille.

Kulttuuri Suosittelen

Patriarkka ja matriarkka

 kuva tampereen teatteri/harri hinkka

Patriarkka_vaaka.jpg

Tampereen Teatterin patriarkkaa esittää Heikki Kinnunen. Matriarkalla viittaan Mari Turuseen, joka miniänä laukoo ronskeja mielipiteitään appiukon paluujuhlissa Normandiasta Suomeen. Juha Jokelan kirjoittama Patriarkka oli Suomen Kansallisteatterin 140-vuotisjuhlanäytelmä. Sitä voi hyvin juhlia Tampereellakin. Myös Jokelaa voi juhlia, vaikka jotkut nyrpistelivät, että aiheet on jo käsitelty. Tietysti ikuisuusaiheet perhesuhteista, sukupolvien ja sukupuolten eroista on puitu, eikä se lopu koskaan. Hesarin kriitikko puolestaan kyseli jo vuonna 2012, missä on nokkelan dialogin sisältö ja analyysi. Aiheiden heittely katsojan pohdittavaksi ilman lopullista ratkaisua oli minusta nerokasta ja riittävää.

Samuli Reunasen ohjaus tuoda kohtauksia rinnakkain näyttämölle toimi hyvin. Oikeastaan kaikki toimii. Juhlapöydässä istuvat kahdeksan näyttelijää ovat tasalaatuisia. Konkreettinen pointti, joka puree minuun on se, ettei katsojan tarvitse tuntea oloaan piinalliseksi missään vaiheessa. Vain patriarkan vaimo = Ritva Jalonen karjui vuodepotilaanakin niin täysillä, että se ylitti minun desibelikynnykseni.  

Vanhan parin eli Heimo ja Virpi Harjun poikaa Jarnoa esittää Risto Korhonen. Hänen 40-vuotispäiviään vietetään ensin. Somessa saattoi havaita mainintoja jähmeästä alusta. Minuun juhlinnan olemuksen puiminen, kääntely ja vääntely upposi tietysti täysillä omien pyöreiden vuosien tienoilla –  joskin minulla on nollan edessä isompi numero. 

Omakohtaisia herkutteluhetkiä toi se, kun vanhapari nuorena tapasi, toinen oli suomen opiskelija yliopistossa – kuten vieressä istuva poikani nyt. Myös hänen nimijuhlissaan parikymmentä vuotta sitten luettiin Gibranin Profeetasta ”Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi…” – jonka nuori Virpi vannoo takovansa pajaVASARALLA päähän. No joo, inside-jutuista out.

Teemat ovat tosiaan moninaiset, ja villiintyvät loppua kohti. Limittäin miehet puivat ruokapulaa, energian kulutusta ja ydinreaktoreita, kun ulos lähtevä nuoripari neuvoo lapsenlapsiaan pelkäävää mummia ummetuksen ja atooppisen ihon hoidosta.

Lapset eivät ole lavalla. Videot toimivat taas freesillä tavalla, Joonas Tikkasen ansiosta. Lavastaja Mikko Saastamoinen puolestaan hoksasi, että paljon ei tarvita, vähän on riittävästi. Välillä juhlapöytä, välillä shakkilauta. Molempien äärellä saa syyn filosofoida niin peloista kuin haluista, vastuusta ja  vallankäytöstä. Strategian ja taktiikan ero tuli käsiteltyä hauskasti jo opiskelijoiden kohdatessa. Nuorta Virpiä ja nuorta Heimoa esittävät Pia Piltz ja Antti Tiensuu. Nyt Heimo heimopäällikön  vastapelurina on liukas ja rääväsuinen kaveri Kale, joka sopii Jukka Leistille kuin rasvattu.

 

 

Kulttuuri Suosittelen