Nätyn viimeisen vuosikurssin Hipsterit Teatterimontussa
TÄSTÄ SE ALKOI
Kirjoitin hipsterinimekseni Sana-helinä, luovutin kenkäni narikkaan, ja menin liimaamaan viiksiä ja töhräämään huuliani mustanpuhuviksi. ”Hämmennys on tunnehinta oivalluksesta”, sanoi Sarasvuo viime radio-ohjelmassaan. Käypä hinta hipsterien heimokokouksessa, sanon minä.
Yllätin itseni sillä, miten nopeasti olin heittänyt myös ”pahaa-aavistelevat” aatokseni narikkaan. Muutoin raksutti melko hitaalla vaihteella, miten mikäkin liittyy toiseensa tai aiheeseen…mutta munkkipicnicillä sain luvan ottaa huolettomasti mukaan sen, minkä saan. Sain paljon. Iloa, energiaa. Ei kai ihme, jos on tanssinut ja penkkipunnertanut teatterireissulla.
Keskivaiheillaan esitys on kuin aikuisten puuhamaa. En käy alusta pitäen selvittämään hipstereiden heimokokouksen kulkua, koska kannustan mieluummin kaikkia teatterin ystäviä testaamaan itse – niin itseään kuin uusien teatterintekijöiden tilaa: Missä mennään. Ja yhdessä mennään hipsteri-iltana, moniaistillisesti mennään, melkein ystävystymään, nimelläkin kutsutaan. Musiikkiosio yllättää myös. Transsirytmiikkaa on mukana, koska näyttelijöiden alkaessa tanssia mielessä vilahtaa: Kunpa saisikin nousta tuolista ja mennä mukaan. Jeee, kutsu kävi saman tien.
Tunnuslause tuntuu olevan luopuminen saavutetuista eduista, pykätä jotain uutta ja parempaa tilalle, arjen pienistä/yhteisistä teoista käsin. Työryhmän tai kunkin oman tekstiluomuksen lomassa on Eeva-Liisa Manneria ja psykoanalyytikko Tor-Björn Hägglundin ja Vilja Hägglundin tekstiä.
Arkailemaan ehtineille mainittakoon: Käsiohjelma on samalla kartta. Lisäksi ohjaaja-dramaturgi-professori Pauliina Hulkko määrittelee esitykselle nimen antaneen käsitteen, jos se jäi hämäräksi Putouksen kiistellyn hipsterihahmon Jäbä Leissonin jälkeen. Hulkko luonnehtii hommaa myös yritykseksi rakentaa teatterin avulla yhdessä olemisen mieltä ja uudenlaista ”hipsteriyttä” leikin ja mielikuvituksen keinoin. Ei jäänyt pelkäksi yritykseksi.
Sivujuonteena: Koska viikset, parrat ja sänget kuuluvat hipsteristereotypiaan, ovat miespuoliset näyttelijät kasvattaneet omat ja aidot viikset esitystä varten. Siitä seuraa, että jokainen tämän kurssin maisteri esiintyy vuosimatrikkelissa viiksiniekkana.
