Miami honeymoon with sugar, and some like it hot, you know
kuva harri hinkka
Tampereen Teatterin 30 vuoden takainen ja 5 vuotta kestänyt hitti Piukat Paikat palasi piristämään kaamosaikaa. Ensi-iltaa piristi vielä kesäinen aurinko livenä. Terassilla tepasteli hienosti tälläytyneitä ihmisiä hyvissä ajoin ennen esitystä. Vienot hymyt vaihtuivat hohotukseksi melko pian musikaalin alettua. Naurun pääkohteeksi nousi Risto Korhonen, mutta keskeinen kolmikko sekä orkesteri, tanssijat ja kaikki muutkin pyörittivät show´ta sujuvasti. Lari Halmeen saksofonisti-Joen kuuluu olla kollegaansa Jerryä hieman eleettömämpi osapuoli, joka koittaa kaitsea kahelimpaa kaveria.
Naistenvaatteisiin pakenevien muusikkojen tarina on tullut monelle tutuksi myös valkokankaalta, olkoon vaikka Billy Wilderin tai Marilyn Monroen innoittamana. Tuttuuden takia jotain seerumia olisin kaivannut, jos ei ihan ”turkantippoja” niin jotain?? Ohjauksen rytmitys naurutaukoineen ja takaseinän jatkuva vaihtelu eri piirroksineen tuottivat aikansa eläneen tuntua, liittymättä siihen, että esitys sijoittuu menneseen aikaan 1920-luvulle. Vanhan säilyttämiselläkin voi operoida – kuten esim Salhojankadun pubia ei kannata muuttaa trendibaariksi – mutta tanssikohtauksissakin kaavamaisuus kavahdutti. Tai kokonaisuuden kaavamaisuus nykyajan tyylikeinona ei purrut minuun.
Hanna-Liina Vosa pärjäsi erittäin hyvin Sugarina, varsinkin kun monen päässä väikkyy Marilynin kuva, joka täytyy paikata. Vieno virolaisaksentti maustoi puhetta pikantisti. Lisäksi Vosa laulaa ”esikuvaansa” vivahteikkaamin. Silti on lisättävä, että myös äänentoisto oli tässä esityksessä huomita herättävän huippua.
