Simuloinnista syntyi sirkus
kuva Leena klemelä
Avioliittosimulaattorilla on hullut hetkensä ja naurattavat näyttelijänsä. Pyynikin Kesäteatterin 60-vuotisen taipaleen juhlintaan en olisi välttämättä simuloinut näitä kihlajaisia. Hmm..Kihlausta tuskin voi pitää paljastuksena tässä yhteydessä. Milloin on nähty kesäteatteria, jossa venkoileva pääpari ei päätyisi toistensa syliin?
Kielenkäyttö nousee keskeiseen asemaan, kun itä ja länsi kohtaavat kotomaassamme. Itse tarina on aika tavanomainen. Ensisilmäyksellä rakastuneet ovat eri puolilta Suomea, suvuilla eri kulttuurit. Opetellaan puhumista ja harjoitellaan vaikenemista.
Ville Majamaa on Jussi Turun suunnast, kun taas Mari Turunen on Liperin likka Aino. He yrittävät säilyttää lempensä sulhasen kotitilalla, missä asuu vähäpuheisia mörököllimiehiä. Äiti on kuollut nuorimman poikansa Jaakon synnytykseen. Kuopus kärsii syyllisyystraumasta. Miniäkokelas saa puolestaan taistella emännänpaikasta, vaikka sen haltija on jo taivaassa. Kaupan kiäretorttu ei kelpaa (paitsi väliajalla sitä menee melkoisesti). Itäsuomalaisten kieli laklattaa lakkaamatta, eivätkä varsinaissuomalaiset pysy perässä. Karjalaissyntyisen anopin osa on kuin räätälöity Eija Vilppaalle. Hän jos kuka hallitsee hössöttämisen, hyysäämisen ja marmattamisen. Roisisti riitelevät ja lähestymiskieltoa hakeneet appivanhemmat vaikuttavat yhteensopivammilta kuin nuoripari, jota pituus tuntui yhdistävän enemmän kuin kemiat. Tivolin Turunen kyllä saa aikaan, jolla nimellä mykkien kopla häntä kutsuu. Myös appiukot – Tom Lindholm ja Ola Tuominen – ottavat toisistaan mittaa mainiosti.
Ainon vanhemmat riitelevät milloin pullasta, milloin verhoista, kunnes sulavat sopuun. Aino on milloin lähdössä, milloin palaamassa, välillä vessaan telkeytyneenä. Hirmu pitkään muu katras houkuttelee häntä huussista ulos, ilman että ”pohheemipöhheiköllä” on edes kunnon syytä sinne juuttua, mitä nyt pikkunimittelyä. Toisaalta, mitäpä siitäkään jos huussin ympäriltä huvia revitään, nythän on kesä. Näitä siis jauhetaan juohevasti irrotellen, kunnes Jussin setä eli Esko Roine rohisee päätössanat: Kyl tämä oli täsä sit!
Paluubussissa sanat sinetöityvät, kun edessä istuva nainen toteaa kaverilleen: Ihan ok, mutta ei tota huomenna muista. Takanani vanhempi mies mörisee vaimolleen: Täytyy sanoa, että kesäteatteri on vaikea laji. Tämä savolaene sannoo: En oo puolesta enkä vastaan, pikemminnii päevvaston!
Ensi-ilta 12.6.2015. Ohjaus Tommi Auvinen, dramatisointi Seija Holma ja Tommi Auvinen, pääosissa Mari Turunen, Ville Majamaa, Ola Tuominen, Esko Roine, Samuli Muje, Eija Vilpas, Tom Lindholm, Janne Kallioniemi, Miia Selin, Tommi Rintamäki, haitaristina Jenna Vehka-aho
PS Juuri ennen ensi-iltaa sain päähänpiston haalia käsiini Veera Niemisen esikoisromaanin Avioliittosimulaattori. En ehtinyt lukea kuin johdantoa itselleni, mutta naispäähenkilön yksinäiset pähkäilyt ja ironian vaivihkainen sävy kihelmöittivät odotusta. Illankajoon mennessä oli konkretisoitunut luku- ja katsomiskokemuksen ero. Mitä vivahteita ja oivalluksia saakaan poimia itsekseen lukemalla – ja miten ne voivat huuhtoutua ison vaikka lahjakkaan joukon mellastukseen.
