maija-liisa majanlahden kreivitär marizasta alkoi huima teatteripukujen näytös, ilmari saarelainen on menossa laukkakilpailuun, eila roine juonsi vielä ehtii -näytelmän vaatteessa – ja siihen ehtii vieläkin! kuva kari sunnari/TTT

Teatteriglamourista on työväenaate kaukana, mutta olipa Tampereen Työväen Teatterin ystävät ry. järjestänyt hauskan ja tunnelmallisen tilaisuuden, teatteripukujen näytöksen. Intiimin tunnelman isolla näyttämöllä sai aikaan Eila Roine luontevalla tyylillään, sekä humoristisilla muisteloilla että asiapitoisilla tarinoilla. Yksinkertainen vaatemalli ei suinkaan tarkoita, että sen tekeminen olisi simppeliä. Milloin on kuningattaren kimaltelevat helmet kirjottu yksitellen, milloin tanssitytön höyhenet värjätty kukin erikseen ja niin edelleen. Monissa musikaaleissa on kaksoismiehitys, joskus yksikin henkilö tarvitsee samasta puvusta useampia versioita, kuten Chaplinin äiti esityksessä Kulkuri. Näyttävän puvun piti myöhemmissä vaiheissa näyttää resuisemmalta. Chaplinin äiti oli intohimoinen varieteetaiteilija, joka kärsi mielenterveysongelmista. Nopealla yhteenlaskulla puvun piti olla punainen, rohkea ja materiaaliltaan yhtä lepattava kuin naisen psyyke. Joskus puvut kuluvat oikeasti, kun näytelmä pyörii pitkään, mutta Anna-Liisa tarvitsi kaksi sinistä leninkiä kastumiskohtauksen vuoksi.

näytelmässä kulkuri chaplinin äiti tarvitsi samasta puvusta kolme versiota. ruudullinen tanssimekko on muunneltu samasta, jota eila roine kantoi alma koskelana 1962. kuva kari sunnari/TTT

Käytännöllistä ja epäkäytännöllistä

-Monet yksityiskohdat eivät edes näy katsomoon asti, mutta ne ovat näyttelijälle itselleen erittäin tärkeä tuki roolia rakennettaessa, avaa Eila Roine asiaa ummikolle. Liziin eli Elizabeth Taylorin elämään pukuja ja ”timantteja” mahtui runsaasti, varsinkin kun framille tuotiin monet elokuvat tanssijoineen, Kleopatrat sun muut. Amadeukseen väsättiin lukuisia tai lukemattomia rokokoopukuja. Mozartin vaimon puna-pinkkiyhdistelmäinen unelma oli somistettu ihastuttavasti tulppaaneilla. Modernimpaa hoviväkeä astui estradille Kuninkaan puheen myötä. Kruusattua tai ei, puvun täytyy aina olla käytännöllinen, liikkumatilaa antava ja nopeasti riisuttavissa. Mutta voi valkeita laahuksia. Takavuosien Tuhkimo tarvitsi vaatteen myös kahvitaukoja varten – ja borssipaaston lounaalla. Niskavuoren naiset kantoivat puolestaan varsin mustaa. Näytillä oli mallit neljästä eri Nuoren emännän versiosta. Aina välillä Eila Roine hämmästeli puvustamon ammattilaisten kekseliäisyyttä: erästäkin vaatimattomaan varieteehen tuunattua tanssitytön pukua hän oli käyttänyt Alma Koskelana vuonna 1962. Joskus käytetään omia ja omaisten vanhoja vaatteita, joskus ikkunaverhoja. Marjaana Mutanen, Tellervo Helminen ja Ritva Sarlund toistuivat suunnittelijaniminä usein. Mannekiineina toimi puvustamon väkeä sekä liuta näyttelijöitä, jotka uhrasivat vapaailtansa poseeraamiseen ja laulamiseen. Kiitos!

1920-lukulaisen chicagon ja monen muun esityksen liituraidat on tehty siksakilla! kuva kari sunnari