Perhedraama – paras ja pahin
kuva: harri hinkka
Tampereen teatterisyksy lienee saanut hitin Kari Hotakaisen Ihmisen osasta. Se sisältää vuolaan tekstin täynnä aforismeja, jotka on ripoteltu Anja Pohjolan eli Salme Malmikunnaksen ja hänen perheenjäsentensä repliikeiksi. Tosin kiteytysten runsaudesta johtuen tietoisuus Hotakaisen (eikä roolihenkilön) havainnoimasta maailmanmenosta säilyy jossain määrin.
Ihmisen osaa hehkutettiin jo kauan etukäteen 83-vuotiaalla Anja Pohjolalla, ja hienoa hänet ja hänen rauhansa onkin nähdä näyttämöllä. Ansioita kerää silti koko tiimi, joka on ohjaaja Marika Vapaavuoren lahjakkaasti luotsaama. Sovitus menee Raila Leppäkosken piikkiin.
Alussa Anja Pohjola astuu yksinään täyttämään Tampereen Teatterin päänäyttämön. Kohta hän istuu alas kuin kotonaan – ja siitä se lähtee, vauhdikkaat monen ihmisen tarinat, oivaltavasti yhteen nivottuina. Traagisissakin tarinoissa on huumoria, mutta ne eivät ole irtosketsejä. Jossain muussa yhteydessä on tullut mieleen, että tv-sketsit ovat vyöryneet näyttämölle, mutta ei tässä. Kuopus esimerkiksi ajautuu lehtimyyjäksi – jolla on sitten vastassaan monenlaista hiihtäjää – tai lenkkeilijää. Aiheita piikiteltäväksi löytyy kirjailijoista alkaen, mainonnasta, narsismista, bisneksestä, bonuksista, optioista. Aiheina piikittelemättä elämän epävarmuus, menetykset, köyhyys. Monikulttuurisuus on mukana värillisenä vävypoikana. Entä vanhemmuus – milloin se loppuukaan?
Istun kerrankin niin edessä, että näen jokaisen suupielen nykäyksen ja silmäkulman kohotuksen. Herkullinen oli hetki, jolloin Salme Malmikunnas vilkuili puhumaan alkanutta mykkää miestään. Siihen saakka Heikki Kinnunen oli saanut lähinnä saapastella kulmat kurtussa lavan poikki liiteriin pilkkomaan puita.
Toisin oli muilla. Risto Korhosen piti seisoa päällään, Arttu Ratisen piti riisuutua alasti ja esittää kukkoa. Suoritus sai illan isoimmat aplodit. Tuskin niuhoinkaan katsoja pystyi nyrpistelemään alastomuudelle näyttömöllä moisen keekoilun nähdessään.
Ville Majamaa vaihtoi vaatteita viiteen rooliin. Ja kun tarkemmin miettii kaikkia sivurooleja, niin niistä irtosi huimasti lystiä, Risto Korhosen Armas, Majamaan lihakauppias ja kamreeri, Petri Koskinen hautajaisissa… Rentouttavaa, kun ei tarvitse huolehtia yhdenkään heikon lenkin puolesta.
