Syksykin jo teatterikiikarissa
Tätä nykyä teatterit esittelevät keväkauden ja syksyn ohjelmiston melkein samaan aikaan. Tampereen Teatterin aina hyväntuulinen johtaja Reino Bragge totesi, että hän on saanut viime aikoina selitellä ikäviä talousasioita julkisuudessa, mutta tulevaisuuteen katsotaan silti reippaasti. Syksy vaikuttaa tosiaan odottamisen arvoiselta. Jos joku pitää naurua ja jännitystä pelkkänä budjetinpaikkausohjelmistona, niin pitäköön. Viisasta on paikata. Mikko Viherjuuri ohjaa päänäyttämön avauksena Villikalkkunan. Se on palkitun Broadway-komedian pohjoismainen kantaesitys. Marraskuussa meno riehaantuu farssiksi, kun Viherjuuri teettää paluun TT:n historian kolmanneksi suosituimmalle esitykselle Älä pukeudu päivälliselle. Farssin mestariksi tituleeratun Marc Camolettin sopassa on kuitenkin niin monta höystettä ja hämmentäjää, etten tiedä, uskallanko maistaa. Jos vaikka läkähdyn, tavalla tai toisella. Runsaista aineksista ovat yleensä myös Kari Hotakaisen keitokset tehty, mutta uskon niiden resepteissä pippurin, suolan ja sokerin suhteen olevan oikea. Ihmisen osan ohjaa Marika Vapaavuori. Hänen jäljiltään jyllää Kuin ensimmäistä päivää Frenckellissä yhä kuin ensimmäisenä päivänä, eli täydelle salille. Suhtaudun uteliaasti Malmikunnaksen perheeseen, jossa kukin tuo omanlaisensa ongelman käsittelyyn. Aikuisia lapsia on kolme + ystävät. Kaiken matriarkkana vierailee 82-vuotias kaunotar Anja Pohjola Malmikunnaksen Salmena. Salmessa kiteytyvä vanhemmuuden ikuisuus koskettaa ohjaaja Vapaavuorta juuri nyt, kun hän ottaa tuntumaa siihen, että toinen lapsista tuli täysi-ikäiseksi. Monenlaiset päätökset askarruttavat ja odottavat ratkaisua. ”Pienestä lapsesta on krooninen huoli, sitä kuvittelee, että kohta se helpottaa, mutta ei helpotakaan…” Ihmisen ikä -näytelmän Pekka-poika etsii myös reittiään elämään.
Kun Marika Vapaavuori eli itse tuota päätöksenteon aikaa yo-kirjoitusten jälkeen, hän pääsi pähkäilyistä kuin ihmeen kautta. ”Tultiin juuri 1990 alun lamaan, mutta minua kohtalo potki eteenpäin kerta toisensa jälkeen.” Teatteriala ei ollut kypsynyt itsestäänselvyytenä. Hän oli tosin tienannut taskurahoja iltatyössä teatterilla ja hanttihommaillut Pyynikillä. Marika Vapaavuori valmistui ensin valosuunnittelijaksi. Nyt ohjaustöitä on niin paljon, että hän sanoo vähitellen pudonneensa kelkasta valotekniikassa. ”Tuo tuossa on osallinen alanvalintaani”, Marika viittilöi Tommi Auviseen, jonka apulaisena hän toimi muinoin Pyynikillä, ja näki koko prosessin. Sittemmin hän ohjasi samojen honkien huminassa Häräntappoaseen 2010. Eipä juututakaan historiaan enempää vaan Tommi Auviseen. Hänen kontollaan on ensi syksynä kummitusnäytelmä Mustapukuinen nainen. Sitä on esitetty Lontoossa 25 vuotta, ja siellä Tommikin on karjahdellut katsomossa. Vaikka oli juuri vakuutellut vaimolleen, että häntä ei saa katsomossa pelkäämään. ”Jos mikään ei liikauta Frenckellin esityksessä, niin ohjaajan piikkiin saa kahvit”, Auvinen lupaa. Esa Latva-Äijö esittää näyttelijää ja Jukka Leisti vanhaa herraa, joka haluaa opetella näyttelemisen kautta käsittelemään menneisyyttään. Yksi esityksen viihdyttävä juju on kuulemma seurata tätä näyttämötyöskentelyä, joka on ensin karmaisevan huonoa. Oppilas ei ymmärrä edes tyhjää näyttämöä. Miten nyt tyhjällä näyttämöllä? Missä ovat hevonen ja rattaat?