Carmenin intohimo – teatterissa vai oopperassa

Ennakkoluulottomille TTT:n Carmen on varmasti kiinnostava kokemus. Teatterissa on aina kiva käydä, mutta oopperanystävälle aikamoinen elämys on vaikka kotisohvalla kuunnella Franco Zeffirellin ohjaamaa Bizet´n oopperaa Veronan areenalta.

Muistan ohjaaja Tiina Puumalaiselta kaivanneeni modernisointia joskus Kultaisen vasikan aikaan. Nyt kaipasin perinteisempää. Makuasioita tietenkin kaikki tämmöiset.

Entä jatkuva toisto Petra Kajalaisen ennustajana;  Hän rakastaa, jos rakastaa, ja rakastaa, ketä rakastaa. Rakkaus, onni, kuolema, kaikki näkyy korteissa. Entäs sitten? Ne olivat kuin lupauksia suurten tunteiden roihusta , jotka jäivät puuttumaan. Lahjakkaiden näyttelijöiden Janne Kallioniemen ja Eriikka Väliahteen suhde jäi melki  tyhjyyttä kumisemaan.

Oli esityksellä hetkensäkin, tunnelmia ja värejä. Oli myös politiikkaa, Berlusconinkin vilahti mielessä jossain vaiheessa – että  mitä kaikkea vallanpitäjät voivatkaan tehdä, ja pestä sitten itsensä puhtaaksi. Mutta lyhyeksi tämä juttu nyt jää – siirryn seuraavaan eli Harhaoppiseen – ei todellakaan kannata kavahtaa edes ilmastonmuutosaihetta teatterissa. Loistoesitys.

 

Kulttuuri Suosittelen

Lahjakkaat tekijät hallitsevat ylioppilasteattereita

Maailman tila on koko laajuudessaan niin läpikaluttu aihe, ettei siitä voi enää tehdä uskottavaa taidetta saati yllättävää vaihtoehtokabareeta. Kaikki tuntevat jo rahan aseman isokenkäisten kieroutuneissa valtasuhteissa, eikä idealismi tavoita tai sykähdytä ketään vuonna 2013. Paitsi että Tampereen ylioppilasteatterin Tyhmät ihmiset hallitsevat maailmaa teki niin.

Siinä valossa, ettei pelkkä höhötys tämän aiheen kohdalla riitäkään, ei TeaK:ista viime vuonna valmistuneen Aino Kiven ohjaamasta ja käsikirjoittamasta räävittömästä teoksesta puutu kunnianhimoa. Ironisen mustan huumorin siivittämänä uusien näkökulmien sivutuotteena tulivat tosin naurutkin, kun kunniansa saivat kuulla niin kansanedustajat, lapsimallit kuin itse Jumalakin. Toisaalta osa nimistä loattiin hieman hätäisellä tavalla. Ehkä vähempikin olisi riittänyt?

Myös näyttelijät vilpittömän Titus Torniaisen ja Jani Salon johdolla hoitavat osuutensa puhtain paperein. Erityisesti hämmästyttävän paljon nuorempaa Tommi Korpelaa muistuttavan Salon roolihahmot kutkuttelevat nauruhermoja. Myös naiskauneus onnistuu tunnelmanluonnissa, vaikka välillä lavalla meinaa olla liikaakin virtaa, kun vuorosanoja tulee joka suunnalta.

cropped-img_2905.jpg

Nuoruuden palon näkee koko joukosta, mikä ilmenee monella tavalla. Porukan valtava tarve tuoda esiin kabareen moderniutta ja freesiyttä on ymmärrettävää ja tavoite onnistuukin, mutta samalla herää käytännön kysymyksiä: Päätettiinkö lyhyehköön esitykseen lisätä kahdenkymmenen minuutin väliaika vain siksi, että päästäisiin käyttämään odotusaulaa lisänäyttämönä peräti kahteen kertaan? Juuri tällaisten sinällään ihan näppärien elementtien ylikäyttöä on syytä varoa, sillä kohta ne eivät enää olekaan niin kovin näppäriä. Jos ei tajunnut häiriintyä, oli lavastus ja valaistus sekä tilojen käyttö ansiokasta.

Kokonaisuutena Tyhmät ihmiset hallitsevat maailmaa oli hieno taidonnäyte nuorilta tekijöiltä. Se oli kaikin puolin modernia teatteria, joka onnistui tarjoamaan uusia vivahteita klassikkoteemojen aprikointiin. Enää hieman tilanneherkkyyttä ja Aino Kivi tulee olemaan seuraava suuri yhteiskuntakriitikko!

Kirjoittaja on bloginpitäjän ei ihan vielä ylioppilas poika Torsti Vasara. Valitettavasti hän heräsi esitykseen niin myöhään, että se on jo poistunut ohjelmistosta.

Kulttuuri Suosittelen