Sara ja Erik - jännä vierasbloggaus

kuva kari sunnari

Menin katsomaan Saraa ja Erikiä Heljän kutsumana. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa vanha työvis, jossa opiskeluaikana koin melkeinpä  ekat teatterielämykseni. Muistaakseni olin juuri Pirjo-Riitta Tähden kanssa katsomassa Äiti Pelotonta, oliko se työvis, nyt vanhan muisti pätkii. Olimme Tähden kanssa samalla ylioppilasteatterin dramaturgikurssilla. Tähti oli kunnianhimoinen punapää ja kiva tyyppi, minä arka kirjallisuustieteen opiskelija.

Minusta tuli toimittaja ja kirjailija, Pirjo-Riitasta näytelmäkirjailija. Muistaakseni Tähti juuri opetti Jyväskylän vaatimattomasta teatterikaupungista kotoisin olevalle, että katolla huutamisen kanssa on oltava varovainen, sillä ihmistä joka huutaa tuskansa ääneen, on melkein aina hyvin kiusallista katsoa. Huutaminen kun ei ole niin helppoa kuin päällepäin luulisi.

Siksi nykyään kavahdan usein näytelmiä, joissa huudetaan tuska julki tai lemmiskellään perinteiseen tyyliin hameet ylhäällä. Niinpä muutamat lemmenkohtaukset ja tuskan suuri ääneen ilmineeraaminen aiheuttivat minussa vaivaantuneisuutta. Eikö ohjaaja olisi löytänyt ihmisistä sordiinoa?

Teija Auvinen  Sarana veti roolinsa lämmöllä ja inhimillisesti, siinä kykeni hyvin samaistumaan Hildenin, jonka sisällä eli pieni suojelemista kaipaava tyttö. Toisaalta kun nyt olen kriittiseksi heittäytynyt, siinäkin tuli mieleen, että oliko Hilden näin pullantuoksuinen. Itse monta taitelijaliittoa seuranneena tiedän, että kirveet lentävät todella.

Sinänsä hyvin dramaattisesta elämäntarinasta olisi ehkä voinut ammentaa vähän yllätyksellisempää teatteria. Silti hyvää oli se, että kiinnostuin Enhrotista ja hänen elämästään. Miten hänelle kävi myöhemmin, kun hän löysi uuden naisen ja sai lapsen tämän kanssa. Missä se lapsi nyt on? Tämä ei sitten kuulukaan teatteriblogiin vaan kulttuurijuoruihin, jo vähän vanhentuneisiin.

Nyt vielä myönteisyyttä, näytelmä jätti  jäljen, kun seuraavan kerran tallustan Hildenin museoon, ajattelen Saraa ja hänen elämäänsä. Sitä miten intohimossa haavoittuminen voi tehdä meistä todella petoja. Hildenhän rakasti taidetta, mutta silti teki kaikkensa estääkseen Erikin retrospektiivisen näyttelyn onnistumisen.

 

Kirjoittaja Heini Saraste on Tampereella opiskellut helsinkiläinen toimittaja, tietokirjailija - ja kuvataiteilija Markku Sarasteen sisar

Kommentoi