Tag: Anna-Elina Lyytikäinen

kuva Heikki järvinen Tähän mennessä olen nähnyt aika monta ja vaikuttavaa sisällissotaan liittyvää esitystä ja tapahtumaa. TT:n 1918 Teatteri Taistelussa oli sellainen katarsis, että saattaa jäädä viimeiseksi huipennukseksi. Tampereen Teatteri on yksi vanhimpia taidelaitoksiamme. Uusi talo oli valmistunut vain muutamaa vuotta aiemmin koko kaupungin komistukseksi, kun se punaisten päämajana joutui sotatantereeksi. Ohjaaja ja käsikirjoittaja Anna-Elina […]

Samaan aikaan kun Katoava maa sai ensi-iltansa TT Frenckellissä 19. tammikuuta, Helsingin Kaupunginteatterissa esitettiin Isän ensi-iltaa. Molemmat näytelmät käsittelevät muistisairaan kanssa elämistä. Katoavassa maassa pääosassa on pariskunta, Isässä isä ja tytär. Kati Outinen kiertää vanhainkoteja monologillaan Niin kauas kuin omat siivet kantaa. Katsoin sen äitini kanssa, joka asuu Koukkuniemessä. Sieltä saavuin myös Frenckellin esitykseen. -Alzheimer […]

Jopas on hyvää teatterisyksyä Tampereella. Varsinkin Frenckell-näyttämölle taitaa tulla tunkua. Ulkomaalaisen lisäksi tämä Tyttö ja varis! Iloisesti jätin hyvästit Kotalan perheelle, kun näin uudensorttisen Peltola-näytelmän, lisäksi suosikkini Anna-Elina Lyytikäisen ohjaamana. Peltolan teemat saavat kaikin mokomin toistua. Pienen ihmisen arki, äitiys, ystävyys, kurjuudessakin kumpuava hyvyys, ihmisen heikkoudet ja vahvuudet, olemassaolon näkyvyys. Elokuvamaailmassa suomalaisia leffoja on totuttu […]

Anna-Elina Lyytikäinen oli ensimmäinen mieleeni juolahtanut nimi, kun Tampereen Teatterista tuli kutsu lounaalle uuden pääohjaajan kanssa, tämän nimeä mainitsematta. Valinta tuntuu olevan  myös teatteriväen mieleen, ainakin jos ynnäilee tykkäyksiä facessa. Minusta tuli Lyytikäisen fani välittömästi nähtyäni Armon varassa  vuonna 2007.  Tyyppi käsikirjoitti, ohjasi ja esitti siinä toistakymmentä roolia Mikko Nousiaisen kanssa. Peräsin esityksen paluuta Frenckelliin. […]

kuva kari sunnari Tasapainoinen tiimityö toimii ja näkyy näyttämöllä, mutta eniten Sormet hunajapurkissa on minulle katsomossa istuvan Kari Heiskasen näytelmä, käsikirjoittajan. Ensi-ilta Kellariteatterissa tammikuun puolivälissä oli hieno alku uudelle teatterivuodelleni, koska teksti antoi oivalluksia, repliikeiksi luontuvia aforismeja, hykerryttävää vivahdetajua ja pierutonta huumoria. Aiheet olivat vaikeita kuin myös vakioita: pelot, häikäilemättömyys, narsismi. Kuolemalle ja muistisairaudellekin sai […]