Tag: Petra Karjalainen

Hiilikaivoksen varjosta valoon

Hiilikaivoksen varjosta valoon

Kuvat Kari Sunnari Billy Elliot -musikaali alkaa ponnekkaasti solidaarisuus-teemalla ja dokumenteilla lakkolaisista rautarouva Thatcherin kurimuksessa, mutta hiilikaivoksen ongelmat eivät jää päällimmäiseksi Tampereen Työväenteatterin lavalla, vaan nuorten esiintyjien valloittavuus. Kaivosyhteisö on silti olennainen. Karskit duunarit käyttävät karskia kieltä, kavahtavat tanssivia poikia – koska sellaiset ovat mitä luultavimmin ”homppeleita”. Sen sanan osaavat heidän lapsensakin. Billy Elliot patistetaan […]

Lechaim – elämälle!

Lechaim – elämälle!

kuva kari sunnari, ttt Mazel tov, TTT! Lähdin teatteriin verestämään muistia klassikkomusikaalista Viulunsoittaja katolla. Viimeksi näin kevytversion kesäteatterissa. Työviksessä Viulunsoittajaa nähtiin Veikko Sinisalon kera 1979-1982. Niin tosiaan, tapahtumapaikkana on Anatevkan kylä Ukrainassa. Ai niin, juutalaisella maitomies Tevjellä on viisi tytärtä – joista kolme naimaikäistä. Eli naimakauppojen kimpussa kuluu suuri osa ajasta. Vaikka eletään sodan ja […]

Niskavuoren saagaa musiikin voimin

Niskavuoren saagaa musiikin voimin

  Pyynikin kesäteatterin tämänkesäinen esitys Niskavuoren nuori emäntä on paljon muutakin kuin kolmiodraama, paljon enemmän kuin ”liian tuttua” niskavuorelaista kronikkaa – vaikka Hella Wuolijoen vahva teksti on säilytetty sellaisenaan, onneksi. Sen sijaan Miika Muranen sai perikunnalta oikeudet sovittaa teos musikaaliksi – tai sentapaiseksi musiikkinäytelmäksi. Idea alkoi soida päässä, kun hän oli saanut lahjaksi itselleen tuntemattoman Saaga Ensemblen […]

Matkalla taivaaseen

Matkalla taivaaseen

”Pitäisiköhän lähteä johonkin kuoroon laulamaan”, henkäisi avekki jo käsiohjelmaa lukiessaan. Kirkkokuoron ympärille kehitetty musikaali on uskomattoman hyvä veto. Ensin oli toki Kay Pollakin elokuva Så som i himlen. Niin kuin taivaassa on kuin oodi kuorolaululle, mutta myös paljon enemmän, muun muassa tuuletusta kirkkouskovaisten luutumille. Suvaitsevaisuus ja kiusaaminen, ystävyys, yksinäisyys ja yhteisöllisyys kietoutuvat hyvän mielen kudelmaksi […]

Kesäyölle hymyillen syksyyn

Kesäyölle hymyillen syksyyn

kuva kari sunnari Täräytetäänpä tämän jutun hyvä uutinen heti alkuun: Kyllä Tampereen Työväen Teatterin Desirée-musikaalista hyvä mieli jää! Siitä huolimatta, että esityksen alun tanssikohtaus herättää jo pahaenteisiä epäilyjä. Samoissa tunnelmissa jatkuu ensimmäinen puoliaika, humpsuttelussa. Välillä meluttiin kuin sodassa, vaikka sijaittiin salongissa. Eikä tarvitse olla mikään seksikammoinen pitääkseen pikkutuhmailuja irrallisina tökeryyksinä. Tuuli kääntyy väliajan jälkeen. Karkkitalokulissit […]

Murasesta on moneksi Mansessa

Murasesta on moneksi Mansessa

    veeti kallio, miika muranen, petra karjalainen Jopas! Poikamaisella olemuksella varustettu Miika Muranen, 31, ohjaa parhaillaan harjoituksia TTT:n syksyn musikaalin Desirèe – Pieni yösoitto. Minun kaksi viimeistä kokemustani teatterissa ovat olleet Murasen ohjauksia, joissa on menty asia edellä ja rankasti. Tampereen Teatterin Tarpeettomissa ihmissä rakkaus vaihtuu väkivallaksi, Työväenteatterin Kaikki on kohta hyvin -näytelmässä rakkaus […]

Mansen lahjat maailmalle

Mansen lahjat maailmalle

Olipa ilotunnelmainen aamupäivä, kun teatterikriitikko Anne Välinoron kirja Mikä rooli? julkistettiin Kivessä marraskuun puolivälissä. Kerrankin näyttelijät jonottivat kriitikon nimikirjoitusta, sitten alkoi yleinen piirileikki kirjojen kanssa. Minä sain bongatuksi varmaan vähiten nimmareita, kun yritin samalla ehtiä myös kysellä viimeisiä kuulumisia. Kotona lukiessa huomasin, että melko tuoreet kuulumiset löytyvät myös kirjasta. Anne Välinoron motiivina teokselle oli muun […]

Kun liika hyvyys hyytää

Kun liika hyvyys hyytää

Käsikirjoittaja-ohjaaja Sirkku Peltolan Ihmisellinen mies vastaa kaikkiin vastoinkäymisiin hyvyydellä ja avuliaisuudella. Vallitsevan yksinpärjäämisen ilmastossa voittajatyyppi kutsuisi häntä todennäköisesti luuseriksi. Peltolan määritelmä ihmiselliselle kuulostaa ihanteelliselta, mutta ihmisellinen mies Raine Kukkia ei sittenkään vaikuta ihan ideaalilta. Tai siis Kellariteatterin katsomossa on raastavaa seurata, miten hän antaa käyttää itseään hyväksi, luopuu omista haaveistaan, matkoista, säästöistään, milloin kenenkin puolesta. […]