” Vie sävel muiston, niittyjen luo Niin palaa mieleen taas onnen aika tuo Taas puron muistan ja loisteen auringon Taas niitty vihrein mun mielessäni on Vie sinun luokses tie niin huoleton ”   Siitä on aikaa, todella paljon aikaa, mutta tässä ollaan nyt. Tuntuu samaan aikaan niin hurjalle, että vatsaa vääntää kuin olisi suurimmalla vuoristoradalla. […]

Oon elämäni kuopassa. Tekemässä asioita pakosta, pelosta kuolemasta, häpeän valtaamasta voimasta. Nautinto on varjo vain auringosta joka paistoi joskus unessa alhaalta mieleni kirkastamaan. Keho huutaa tuskaa valittavaa vaikka suuni tukkinut oon hiljaiseksi vaikenemaan. Mieli anelee palaamaan aikaan helpompaan, mutta hukkasin avaimen oveen jonka paniikissa suljin takanani. – T