Epätoivoisia sinkkuaikoja

En ole kirjoittanut pitkään aikaan, olen uppoutunut täysillä harrastuksiini ja partion parissa on tullut vietettyä hetki jos toinenkin. On kieltämättä ollut kiireistä.  Sinkkuelämä tuntuu menevän aaltoliikkeissä. Nyt elän epätoivoisia sinkkuaikoja. Olen ollut nyt sinkku 8kk, ei sillä että laskisin. Suurin sinkkuelämän hurmos on mennyt ohi. Epätoivo on iskenyt. Ikää on mittarissa vasta 22 ja silti pelkään että en koskaan löydä ketään. Lähes itken kun kuulen jossain häämarssin. Tiedän typerää,  mutta enemmän kuin mitään muuta tältä elämältä haluan mennä naimisiin, perustaa perheen ja joskus saada sen oman talon. Kuulostaa kliseiseltä ja sitä se onkin, mun pieneen päähäni ei tällä hetkellä vaan mahdu muita vaihtoehtoja.  Katson onnellisia pareja ja mietin miksei mulla ole ketään, löydänkö mä enää ikinä ketään. Hommaa ei helpota mitenkään se että on kesä. Kesä oli aina edellisen parisuhteen kulta-aikaa. Mentiin mökille, oltiin yhdessä ja hölmöiltiin, oltiin onnellisia.  Kyyneleet valuvat poskille kun ajattelen sitä. En kaipaa sitä edellistä suhdetta, kaipaan sitä kun saa olla onnellinen ja rakastunut jonkun kanssa.Nyt vuodatan pari turhaa kyyneltä kuuntelen pari nyyhky biisiä, soitan kaverille ja nukun. Huomenna on taas parempi mieli.