Kun kaikki muuttui

Tämä on tämän blogin syntytarina. Ja tämä tarina pitää sisällään alun ja lopun. 

Jos vielä vuosi sitten olisit kysynyt minulta, mitä teen ja mitä haluan olisi vastaus ollut hyvin toisenlainen kuin tänään. Vuosi sitten olin vielä onnellisessa parisuhteessa, haaveilin yhteisestä (omasta) asunnosta, perheestä ja Turusta. Haaveni eivät saanet suurta vastakaikua, mutta ajattelin että kyllä sen mieli vielä muuttuu. No ei muuttunut, syyskuussa löin kortit pöytään. Me tarvitaan tauko. Tauko tuli ja meni. Samoin parisuhde. Mietin taukoa pitkään, varmaan kuukauden tai jopa kaksi. Lopulta uskalsin, ajattelin kumminkin että se on vaan tauko, kyllä se tulee järkiinsä tauon aikana. Kyllä se tajuaa haluavansa sen perheen ja muuton mun kanssa. Ei halunnut. Ja niin me erottiin. Ja niin 4vuotta oli jäänyt taakse ja alkoi uusi aika. Ja se on tämän tarinan alku ja edellisen loppu.

Uudet alut, ne ei koskaan liene helppoja, tai tämä ei ainakaan ollut. Olin osannut pelätä eroa, mutta en kumminkaan ihan tosissani uskonut sen tapahtuvan ennen kuin se tapahtui. Yhtäkkiä neljän vuoden jälkeen olinkin sinkku, villi ja vapaa.. tai sitten en. Ensimäinen kuukausi nyt meni lähinnä toipuessa (itkiessä), ei siinä vaiheessa paljon miehet kiinnostanu. Toinen kuukausi, valoa tunnelin päässä alkoi näkyä, sitten kaveri erosi ja tuli mun luokse asumaan n. 3viikoksi. Sitten murehdittiin yhdessä kaverin kanssa käytiin läpi niin tunteita joita uusi alku ja edellisen elämän loppu herätti. Se oli varsin hienoa. Kaksi nuorta naista istui keittiön pöydän ääressä edessään teekupit ja silmissään kyyneleet.  Sitten koitti kolmas kuukausi, ja huomasin, hei ei tunnu enää niin pahalta. Nopeaa voisi joku ajatella, mutta se ero oli sieltä tulossa ja ehkä sitä oli alitajuisesti osannut jo käsitellä. Ja johan sitä melkein kaksi kuukautta murehdittiin, oli jo aikakin lopettaa ja alkaa oikeasti viettämään sitä uutta elämää

Nyt uuteen elämään kuuluu kaksi kissaa, baari reissuja, tyttöjen iltoja, säätöjä ja silmäilyjä. Neljässä vuodessa ehtii tehokkaasti unohtaa sen kuinka mukavaa oikeastaan on olla sinkku. Kuinka voi oikeasti silmäillä kivan näköistä tyyppiä vaikka junassa tuntematta lainkaan huonoa omaa tuntoa.Nyt on aikaa haaveilla ja toteuttaa niitä haaveita. Nyt elän uutta ja erillaista lukua elämässäni, jännityksellä odotan mitä se tuo tullessaan.

Loppujen lopuksi, on paha sanoa kumpi oikeastaan sai aikaan tämän blogin. Se loppu vai se alku. Ehkäpä kummatkin. Miten jatkuu uusi elämäni ja mitä tarina tuo tullessaan, sen näyttää aika ja niistä minä kirjoitan.

Tämä auringonnousu tunturin laella kuvattuna, kuvastokoon nyt uutta alkua. :)