Useana kesänä olen ostellut tontilleni kukkia, yrttejä ja muita viherkasveja, ripotellen niitä sen kummemmin miettimättä sinne tänne ruukkuihin. Tykkään niin paljon kukista, että aina joku yrtykkä tarttuu kauppareissuilta kainaloon ja sitten raavin päätä, mihin sen laitan. Joitain vihanneksia ja juureksia olen koittanut kasvattaa, mutta aika laihoin tuloksin. Tomaatin taimia kasvatin joskus siemenistä, mutta mönkään meni, puuttelisen kastelun tuloksena. Muille jakamani taimet tuottivat kuitenkin kuulemma hyvin… Varsinainen puutarhuri en siis ole, vaikka omin käsin olen 5 lavakaulusta ja mansikkamaan takapihalle kaivanutkin. Etupihalle ikkunan alle ja terassille hankin  viime kesänä muovikukkia; ne kun kestävät vaiheiluni eivätkä valuta vettä talon pieluksia vasten. Sitäpaitsi muovikukkia saa todella aidon näköisiä, ohikulkijatkin niitä  kehuivat. Ehkä tässäkin asiassa minusta on kyllä  perustajaksi ja sisustajaksi; saan pellot kynnettyä ja kaiken kauniisti esille, mutta varsinainen tylsä ylläpitokastelu ja kasvatustyö jää tekemättä.

Viime vuoden epäonnistuneiden kurpitsakokeilujen jälkimainingeissa tuumailin olevani kykenevä ainoastaan orvokkien ja muiden simppelien kukkien ja perunoiden hengissäpitämiseen. Olisihan ihanaa olla omavarainen ja kerskua tuttaville ruokapöydässä, kuinka ”nyt syödään itse kasvattamaani munakoisoa”. Mutta minkäs teet,että joskus on mukavaa käydä kodin ulkopuolellakin, eikä vain kykkiä takapihalla kastelemassa vihanneksia. Ehkä kuitenkin nautin enemmän siitä, että puutarha on osimmoilleen hoidetun näköinen ja kaunis; että siellä tekee mieli viettää aikaa. Työtä 1500 neliön tontissa riittää kyllä yhdelle ihmiselle. Onneksi satoa keväällä tuottavaa nokkosta en ole onnistunut nirhaamaan. Loppu kesästä satoa tulee myös viinimarjapensaista sekä luumu ja -omenapuista (joiden tuottavuuteen myöskään en ole osallisena).

Viime kesänä tuli kakkuja leivottua ja salaatteja tehtyä erinäisiin tilaisuuksiin taas reippaanlaisesti. Monesti ne koristeltiin syötävillä kukilla. Kylläpäs tuntui suolaiselta maksaa kaupan pienestä Sarviorvokki rasiasta 3,5 €! Puutarhoilta ja random kaupoista ostettuja kukkiahan ei saa syödä, jos ei tiedä, miten ne on kasvatettu, koska niissä voi olla vaikka mitä lannoitemyrkkyjä. Joten siitä se ajatus sitten lähti: ensi kesänä (eli kesällä 2022) perehdyn helppojen syötävien kukkien maailmaan!

Onneksi älysin vuoden alkaessa aloittaa tulevan kesän haaveilut ajoissa, koska hokasin, että nämä Sarviorvokin taimet täytyy siemenestä kasvattaessa ”laittaa tulille” jo alkuvuodesta. Pikainen googlettelu syötävistä kukista ja päädyin hankkimaan  Puuilosta monivärisiä Sarviorvokkeja,Tuoksuherneitä,Ruohosipulia,Kehäkukkia (kahta erilaista),Ruiskaunokkia, Pillisipulia,Pensaskrassia ja Köynnöskrassia. Mustia Orvokkeja tilasin pari pussia erikseen Korpikankaalta.

Ja mikä helpointa, kaikki muut kukkaset saa suorakylvää pihalle ruukkuihin tai kasvilavoille huhti-toukokuussa ja jatkaa loikoilua! Tämä jos mikä sopii minulle, eikä tunnu edes pahalle, jos homma feilaa tällä(kin) kertaa. Mikä voisi olla sen upeampaa, kuin kauniit, sisustusta piristävät kukkaset, jotka voi syödä?