6+3

Huhheijjaa kun on välillä ollut huonovointisuutta ilmassa. Oikeestaan se iskee melkein heti, jos edellisestä syömisestä alkaa olla 2,5 tuntia. Samoin väsymys on ollut melkoista, mut onneks on elämäntilanne sellainen, et töiden jälkeen olen hyvin vapaa tekemään mitä huvittaa ja lepäämään just niin paljon kuin haluan 🙂

Viikonloppuna on tulossa yhdet juhlat. En tiedä pidänkö tän olotilani ihan salassa, vai kerronko muutamalle läheisimmille lapsuudenystävälle. Jos tulee puheeksi, niin en valehtelemaankaan ala. Mut välttämättä en itse ota puheeksi 🙂

Ajateltiin kertoa avoimemmin tästä vasta sitten nt-ultran jälkeen. Eli noin kuukauden kuluttua. Sitä ennenkin on kyllä tulossa ainakin yhdet kaveripippalot ja työpaikan illanvietto, mut täytyy sit vaan koittaa heilua muiden mukana ja ajattelin kyllä elämäni ekaa kertaa ostaa ehkä alkoholittomia siidereitäkin 😀

Vähän jännittää omien vanhempien ja appivanhempien reaktiot… veikkaan, että kummassakaan osoitteessa ei todella olla vielä odottamassa tällaisia uutisia, vaikka anoppi onkin viime vuosina paljon jutellut jotain kavereidensa mummoutumis- ym. juttuja, mut hänkin varmasti ajattelee, että me halutaan vielä työskennellä ym. ainakin vuosi-pari ennen perheenperustamista. Mun porukat puolestaan saattaa olla vähän huolissaan meidän toimeentulosta, koska mä oon sit varmastikin pois työelämästä ainakin sen n. 1,5 v. Oon kyllä itsekin vähän, vaikka toisaalta ei tässä nyt kovin leveästä olla tähänkään asti eletty. Mutta toisaalta aattelen, että jossain vaiheessa elämää sitä joka tapauksessa ollaan pois töistä lastensaannin vuoksi. Että mä kun olen jo nyt (tai siis en vielä, mut varmaan joskus maaliskuussa alkais äitiysloma? Jos kaikki menee hyvin siis!!), niin sit myöhemmin painan vaan duunia kun on vauvavuosi jo takana (toki me toivotaan kyllä sit pikkusisaruksia myöhemmin). Ja aika usein se vauvavuosi on vähän huonompaa taloudellista aikaa verrattuna normaaliin (siis siihen, et kaks aikuista käy töissä). 

Mut joo, ens keskiviikkona eka neuvola! Iiks! Ja haluaisin jo saada tietää sen meidän ultrapäivän. Yllättävän nopeasti on nyt kyllä aika mennyt. Työt kun alkoi niin on päivät vaan viipottaneet hirveetä kyytiä ja tänäänkinhän jo melkein alkaa viikonloppu, kun on jo torstai! Mä nautin ihan hulluna kun on tää arkirytmi, työpäivät ja vapaat viikonloput <3