Oireeton 5+2

Sunnuntaiaamuna tein taas yhden raskaustestin. Tuntui siltä, että pakko varmistaa ettei kaikki ookaan vaan unta.

Flunssasta toivottuani mun olo on ollut ihan yllättävän normaali. Oon saanut nukuttua, eikä närästäkään ihan kauheesti. Rinnat on edelleen arat, mut muuten kaikki on aika normaalisti. Väsyttää ja haukotuttaa ehkä vähän enemmän kuin aiemmin kesällä, mutta ei nyt mitenkään poikkeuksellisen paljoa. Huonoa oloakaan ei oo pahemmin ollut…

Jos en tietäisi olevani raskaana, niin en varmasti olostanikaan sitä huomaisi.

Eilen juttelin yhden ystävän kanssa, ja hän sanoi, että oikeestaan hänellekin tuli oireita vasta 7. viikon tietämillä. Ja mulla on nyt vasta 5+2. Vielähän tässä ehtii tulla vaikka mitä. Jotenkin tää raskaus olis vaan ehkä vähän konkreettisempi, jos olis selkeitä oireita ja oloja, jotka muistuttelis. Nyt unohtelen vähän väliä koko asian, ja sit taas ilahdun, kun muistan 🙂 Osansa varmaan alkaneilla työkiireillä, ei oo koko ajan aikaa vatvoa kaikkea…

Pessimisti ei pety, mut oon miettinyt kyllä kaikki tuulimuna- ym. vaihtoehdotkin läpi. Ja odotan niin hartaasti ekan kolmanneksen täyttymistä ja nt-ultraa. Taas olis aikakoneelle käyttöä… Ei pysty vaan keskittyä pelkkään nauttimiseen, kun paljon jossittelua ja muuta pohdintaa mieli pullollaan…

Tällä hetkellä tästä meidän salaisuudesta tietää mun isosisko sekä kolme mun läheistä ystävää. Mies ei oo vielä kertonut kellekään (ja ihan hyvä niin). Noi mun ystävätkin on sellaisia, että heidän kanssaan oon aiemmin jutellut niistä gynekäynneistä ja lääkkeistä ym., niin he on nyt sit kysyneet, että onko lääkkeet toimineet, jolloin oon päässy kertomaan tästä asiasta =) Muuten en välttämättä olis vielä itse ees ottanut puheeksi… Koska ollaan niiiiiin alussa, että mitä vaan voi tapahtua.

Olipas vähän tylsä jahkailukirjoitus :D Mutta tällä hetkellä ei oikeestaan mielenpäällä muuta…

Kahden viikon kuluttua voitais kai jo mennä sinne varhaisultraan? Jos siis siihen päädyttäisiin :)