6+3

Huhheijjaa kun on välillä ollut huonovointisuutta ilmassa. Oikeestaan se iskee melkein heti, jos edellisestä syömisestä alkaa olla 2,5 tuntia. Samoin väsymys on ollut melkoista, mut onneks on elämäntilanne sellainen, et töiden jälkeen olen hyvin vapaa tekemään mitä huvittaa ja lepäämään just niin paljon kuin haluan 🙂

Viikonloppuna on tulossa yhdet juhlat. En tiedä pidänkö tän olotilani ihan salassa, vai kerronko muutamalle läheisimmille lapsuudenystävälle. Jos tulee puheeksi, niin en valehtelemaankaan ala. Mut välttämättä en itse ota puheeksi 🙂

Ajateltiin kertoa avoimemmin tästä vasta sitten nt-ultran jälkeen. Eli noin kuukauden kuluttua. Sitä ennenkin on kyllä tulossa ainakin yhdet kaveripippalot ja työpaikan illanvietto, mut täytyy sit vaan koittaa heilua muiden mukana ja ajattelin kyllä elämäni ekaa kertaa ostaa ehkä alkoholittomia siidereitäkin 😀

Vähän jännittää omien vanhempien ja appivanhempien reaktiot… veikkaan, että kummassakaan osoitteessa ei todella olla vielä odottamassa tällaisia uutisia, vaikka anoppi onkin viime vuosina paljon jutellut jotain kavereidensa mummoutumis- ym. juttuja, mut hänkin varmasti ajattelee, että me halutaan vielä työskennellä ym. ainakin vuosi-pari ennen perheenperustamista. Mun porukat puolestaan saattaa olla vähän huolissaan meidän toimeentulosta, koska mä oon sit varmastikin pois työelämästä ainakin sen n. 1,5 v. Oon kyllä itsekin vähän, vaikka toisaalta ei tässä nyt kovin leveästä olla tähänkään asti eletty. Mutta toisaalta aattelen, että jossain vaiheessa elämää sitä joka tapauksessa ollaan pois töistä lastensaannin vuoksi. Että mä kun olen jo nyt (tai siis en vielä, mut varmaan joskus maaliskuussa alkais äitiysloma? Jos kaikki menee hyvin siis!!), niin sit myöhemmin painan vaan duunia kun on vauvavuosi jo takana (toki me toivotaan kyllä sit pikkusisaruksia myöhemmin). Ja aika usein se vauvavuosi on vähän huonompaa taloudellista aikaa verrattuna normaaliin (siis siihen, et kaks aikuista käy töissä). 

Mut joo, ens keskiviikkona eka neuvola! Iiks! Ja haluaisin jo saada tietää sen meidän ultrapäivän. Yllättävän nopeasti on nyt kyllä aika mennyt. Työt kun alkoi niin on päivät vaan viipottaneet hirveetä kyytiä ja tänäänkinhän jo melkein alkaa viikonloppu, kun on jo torstai! Mä nautin ihan hulluna kun on tää arkirytmi, työpäivät ja vapaat viikonloput <3

 

Perhe Raskaus ja synnytys

Oireeton 5+2

Sunnuntaiaamuna tein taas yhden raskaustestin. Tuntui siltä, että pakko varmistaa ettei kaikki ookaan vaan unta.

Flunssasta toivottuani mun olo on ollut ihan yllättävän normaali. Oon saanut nukuttua, eikä närästäkään ihan kauheesti. Rinnat on edelleen arat, mut muuten kaikki on aika normaalisti. Väsyttää ja haukotuttaa ehkä vähän enemmän kuin aiemmin kesällä, mutta ei nyt mitenkään poikkeuksellisen paljoa. Huonoa oloakaan ei oo pahemmin ollut…

Jos en tietäisi olevani raskaana, niin en varmasti olostanikaan sitä huomaisi.

Eilen juttelin yhden ystävän kanssa, ja hän sanoi, että oikeestaan hänellekin tuli oireita vasta 7. viikon tietämillä. Ja mulla on nyt vasta 5+2. Vielähän tässä ehtii tulla vaikka mitä. Jotenkin tää raskaus olis vaan ehkä vähän konkreettisempi, jos olis selkeitä oireita ja oloja, jotka muistuttelis. Nyt unohtelen vähän väliä koko asian, ja sit taas ilahdun, kun muistan 🙂 Osansa varmaan alkaneilla työkiireillä, ei oo koko ajan aikaa vatvoa kaikkea…

Pessimisti ei pety, mut oon miettinyt kyllä kaikki tuulimuna- ym. vaihtoehdotkin läpi. Ja odotan niin hartaasti ekan kolmanneksen täyttymistä ja nt-ultraa. Taas olis aikakoneelle käyttöä… Ei pysty vaan keskittyä pelkkään nauttimiseen, kun paljon jossittelua ja muuta pohdintaa mieli pullollaan…

Tällä hetkellä tästä meidän salaisuudesta tietää mun isosisko sekä kolme mun läheistä ystävää. Mies ei oo vielä kertonut kellekään (ja ihan hyvä niin). Noi mun ystävätkin on sellaisia, että heidän kanssaan oon aiemmin jutellut niistä gynekäynneistä ja lääkkeistä ym., niin he on nyt sit kysyneet, että onko lääkkeet toimineet, jolloin oon päässy kertomaan tästä asiasta =) Muuten en välttämättä olis vielä itse ees ottanut puheeksi… Koska ollaan niiiiiin alussa, että mitä vaan voi tapahtua.

Olipas vähän tylsä jahkailukirjoitus 😀 Mutta tällä hetkellä ei oikeestaan mielenpäällä muuta…

Kahden viikon kuluttua voitais kai jo mennä sinne varhaisultraan? Jos siis siihen päädyttäisiin 🙂 

Perhe Raskaus ja synnytys