Alkaa jo itseäkin tää jatkuva valittaminen ärsyttämään ja masentamaan.

Huomenna hyppäänkin junaan jo heti kukonlaulun aikaan ja palaan takaisin kotiin vasta myöhään maanantai-iltana ja lupaan olematta tuon koko ajan ajattelematta näitä lisääntymisasioita 🙂 Paitsi, olen kyllä kertonut noille ystäville meidän vauvahaaveista, joten varmaan ne jossain vaiheessa tulee puheeksi. Kokonaisuudessaan olen kertonut meidän vauvahaaveista ehkä kymmenelle ihmiselle, helposti tuli puheeksi ja mainittua silloin aikana ennen häitä, että ”sitten häiden jälkeen varmaan”… Mutta onneksi en sen usemmille puhunut, kun nyt tuntuu jo niin pöhköltä koko fiilistely tulevasta vauva-ajasta ja odotuksesta, kun _MITÄÄN_ ei tapahdu ja vika on minussa (!!!!). Vaikka miten toivoisin, niin ei mitään…

Tänään aamulla tein varmuuden vuoksi sen raskaustestin. Viime yönä näin unta, että aamun testi näyttäisikin positiivista. Kun sitä vähiten odottaa, niin silloin se just tapahtuu -ajatuksella. Ei tapahtunut 🙂 Tänään siis kp35. Viime kierrossa tää päivä muuttui kp1:seksi, saa nähdä, miten tänään käy. Melkeinpä toivon, että kierto venyisi sinne ensi viikolle, niin ei tarvitsisi menkoista (ja kp2:na alkavasta Letrozol-kuurista) välittää tuolla reissussa. Vieläpä kun ne menkat ei oo olleet mitään ihan pientä tiputtelua viime aikoina, niin tosi mukava tuolla matkalla niitä sitten hoidella, kun siisti sisävessakin on usein vaan haaveena.

Ens kierrossa siirrytäänkin sitten nextille levelille, kun alkaa tosiaan ne Letrot ja ovulaatiotikutus. Voi että, olisin niiiiiiin onnellinen, jos ovuloisin. <3 Paras kellonaika ovulaatiotikutukselle on klo 10-20 välillä, miksiköhän noin? Helpoin olisi tehdä aamulla heti herätessä (yleensä herään klo 7 maissa).  Kymmeneen mennessä olen usein jo pois kotoa päivän hommissa ja tuntuisi vähän hassulta tehdä se vasta illalla…? Jääköhän se mahdollinen ovulaatio sitten huomaamatta, jos sen tikutuksen tekisi jo heti tuolloin klo 7-8 maissa…? En kyllä ehkä uskalla ottaa riskiä siihen, joten varmaan järjestän niin, että olen joka päivä klo 10 tikuttamassa.

Aloitin muuten Gelee Royalit maanantaina. Olisin jo aiemmin aloittanut, mutta luontaistuotekaupan myyjä ei suositellut minulle koko tuotetta siitepölyallergian vuoksi. Aluksi aattelin totella myyjää, mutta sitten tulin toisiin aatoksiin, kun kuitenkin otan Heinixiä muutenkin kesäaikaan ja haluan nyt oikeesti tehdä kaikkeni että se ovulaatio tapahtuisi… (Vaikka tiedän kyllä, että se tapahtuu, jos on tapahtuakseen, naisilla vaikka millasissa oloissa ja millasissa stresseissä ja maailmankolkissa ja ruokavalioilla tahansa… Tapahtuu lukemattomilla naisilla, vaikka he kuinka toivoisi, että ei tapahtuisi.)

Se painonpudotus olis kyllä jees. Mulla vaan se menee vähän niin, että itsestään tai liikuntaa lisäämällä ei tapahdu mitään. Pitää ruveta noudattamaan tarkkaa ruokavaliota ja syömään tosi säännöllisesti ja tiheästi pieniä annoskokoja. Vaikka lääkäri ei mitään sanonutkaan, niin olen minä kuitenkin vähän pullea, jolloin hedelmällisin paino olisi varmaan jotain viisi tai kymmenenkin kiloa kevyempänä. (Mutta kun edelleen, kyllä naiset ovuloi ja raskautuu, vaikka olis painoa miten paljon liikaakin, niin tuskin muutama ylikilo itsessään on esteenä.. Mutta osatekijänä toki. Toisaalta, kun mietin, että se painonpudotus saattaa vaan stressata mua. Ja sitten kohonneet stressitasot heijastuu kroppaan vaikka miten… Toisaalta, ehkä se stressi sit häipyis, kun paino oikeasti alkaisi tippumaan? Olis hyvää motivaatiota jatkaa, kun alkuun pääsis. Ja ehkä tämä ”pitäs”-vaihe on se kaikista stressaavin.)

Nyt jos joku vois kattoo tulevaisuuteen ja kertoa mulle, että kyllä me vielä lapsi saadaan, niin voisin huokasta helpotuksesta. Mua pelottaa lapsettomaksi jääminen. (Vaikka toisaalta, kaikissa asioissa on aina kaksi puolta. Lasten mukana tulee hulluna vastuuta ja pelkoja ja huolia jne. jotka kaikki voitais välttää, jos jäätäis miehen kaa kahdestaan. Jos se on meidän kohtalo, niin sitten on. Ehkä adoptoitais, tai sitten ei.)