Nyt on kp25 menossa.

Tosiaan kp13 UÄ-tutkimuksessa todettiin siis, että ei johtofollikkelia, mutta trio 7mm. Eli munasolu ei ilmeisestikään siis kypsy mulla niinkuin pitäisi, ainakaan sellaisessa aikataulussa kun naisilla yleisesti kypsyy. Joten saapahan nähdä miten tässä vielä käy. Olen päättänyt, että torstaina teen raskaustestin, ja kun se näyttää negatiivista, niin aloitan 10 päivän Terolut-kuurin. Jolloin toivon, että menkat alkaisivat sitten n. 10. heinäkuuta alkaen. Tällöin sitten otan sitä Letrozolia ja tikutan ovulaatiota.

Aika hurjaa lääkettä kyllä tuo Letrozol. Lääketiede ei kuulemma oikein tiedä kaikkea, mihin sen vaikutus oikein perustuu, mutta jotenkin siitä apua näissäkin asioissa kuulemma on (kun se on siis kehitetty rintasyöpälääkkeeksi). 

Ihannetilanteessahan (jos olisi normaali kuukautiskierto) menkat alkais nyt tämän viikon aikana, viimeistään viikonloppuna. Sunnuntaina on kp31. Mutta siitä nyt vissiin on turha haaveilla. 🙁 Tavallaan en koe itseäni nyt kauhean naiselliseksi, kun on näitä hormonihäiriöitä. En ovuloi. Ei tule kuukautisia. Ääh. Outoja ajatuksia…

Miehellä on nyt ollut jo jonkin aikaa (ja tulee vielä melko pitkään varmaan olemaankin) melko kovaa stressiä töissä. Sekään ei helpota kyllä yhtään tätä tilannetta. Heijastuu myös tänne kotiin, kun tavallaan työasiat on koko ajan jossain takaraivossa. Mies ei oikein rentoudu (juhannuksena onneksi oltiin mökillä ja siellä pystyi päästämään työajatuksista irti).

Jos mulla alkaisikin menkat nyt spontaanisti tällä viikolla (voivatkohan ne muuten alkaa kesken Terolut-kuurin? Ja mitä sitten teen, jos alkaisivatkin?), niin pääsisin jo ensi viikolla ottamaan sitä Letrozolia. Harmi vaan sitten, että olen ensi viikolla pitkän viikonlopun tyttöjenreissussa (ilman miestäni siis). Eli perjantaiaamuna 7.7. lähden aikaisin ja tulen vasta maanantaina 10.7. myöhään. Reissussa toki voin lääkettä ottaa (mitenkähän mahdollisesti alkoholi sen kanssa? Toki alkoholi muutenkin tässä kun raskautta toivotaan on vähän niin ja näin?), mutta ovulaatioita en todellakaan voi tikuttaa. Ja mitäpä iloa niistä silloin olisikaan… Aikaistaakohan noi Letrozol muuten sitä ovulaatiota? Vai ei? Kun sitä otetaan kp2-6. Hmm. 🙁 Tälleenkin todella inhottavaa, että pitää tavallaan suunnitella ja aikatauluttaa elämää. Alunperin kun ajattelin, että olisin vielä tuon tyttöjenreissun päätteeksi jäänyt pariksi yöksi yhdelle ystävälle, niin ei se kyllä nyt ole millään muotoa järkevää, jottei tärvellä hyvää (?) mahdollisuutta raskautua… Helpoiten onnistuu kaikki lääkitykset, tikutukset jne. kun ollaan vaan kotona. 🙁

Inhoon katkeruutta, mutta oon kyllä näköjään itsekin sille taipuvainen, valitettavasti. Tiedostan todellakin miten turhaa ja tyhmää se on, ja koitan olla tarttumatta siihen. Silti sellainen epätoivo vaanii 🙁 On tää vauvakuume kummallista. Olis niin kova toive saada vauveli alulle. Ja sitten kun ei oma kroppa toimi niinkuin pitäisi 🙁

En tiedä miten paljon auttaisi, jos pudottaisin painoa. Nyt olen (lievästi) ylipainoinen. Koitan kyllä tarkemmin nyt katsoa, mitä suuhuni laitan, syödä tasaisesti ja järkevästi. Harrastaa liikuntaa. 

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa…

Enpä olisi uskonut, että nyt jo tulen heti kirjoittamaan uuden postauksen. Kuitenkin nyt tuntuu siltä, että pitää kirjoittaa. (Ja kiitos muuten kommenteista jälleen <3)

Aikanaan kun isosiskoni alkoi miehensä kanssa perustamaan perhettä, hän tosiaan tuli raskaaksi ensimmäisestä kierrosta. He eivät olleet käyttäneet hormonaalista ehkäisyä vuosiin, ja siskollani oli todella säännöllinen kierto. Kuulemma oli sitten helppo ajoittaa toimintaa niille päiville, kun tiesi, milloin todennäköisesti tapahtuu 🙂

Jonkin verran siskoni ystäväpiirissä oli silloin muutoinkin vauvabuumia. Tästä sitten joskus keskustelin siskoni kanssa, että kun tosi moni tuntuu raskautuvan todella nopeasti, mutta ei kaikki. Yksi läheisimmistä siskoni ystävistä oli miehensä kanssa ”aloittanut yrityksen” jo jonkin verran ennen siskoani ja tämän miestä. Ehkä noin vuotta aiemmin. Noh, siskoni sitten kun raskautui siitä ensimmäisestä kierrosta, kertoi, miten ikävää on kun samalla iloitsee omasta raskaudesta mutta seuraa läheltä ystävän harmitusta, kun tämän oma yritys ei tuota tulosta. Vaikka toki ei se keneltäkään ole tietenkään pois, niin kyllä se saattaa vähän harmittaa (ja jopa katkeroittaa), jos ystävät ympärillä raskautuvat heti kuin haluavat, ja itse ei millään.

Onneksi tiedän, että nykyään tällä siskoni ystävällä on kaksi lasta. <3

Tänään treffasin erään ystäväni kanssa. Hänelle kerroin näistä meidän vauvahaaveista joskus talvella, ja hänkin kertoi sitten silloin minulle, että hekin aikovat toukokuussa antaa mahdollisuuden perheenlisäykselle. Ja tänään hän sitten kertoi olevansa jo raskaana! He eivät olleet käyttäneet hormonaalista ehkäisyä enää pariin vuoteen, ja ystävän kierto on ollut jo pitkään lähes täydellisen säännöllinen. Kuulemma kuminkäytön lopettamisen jälkeen olivat kerenneet olla kolme kertaa ennen tätä plussaa. 🙂 Nyt onkin sitten jo eka neuvola varattuna… Jotenkin en voinut välttyä ajatukselta, että voi kun olis meilläkin noin helppoa. Jos olisin raskautunut ensimmäisestä kierrosta, meillä olisi jo vauveli. Tää ystävä tietää kyllä, että mekin on annettu siis mahdollisuus ja olin kertonut jopa joskus viikko sitten, että gyneaika on varattu. Nyt hän sit ekana kysyi, että miten mun gynekäynti meni. Kerroin, ja sitten kysyin, että mites, alkoiko hänellä ne menkat (kun oltiin aiemmin puhuttu, että viikonloppuna hänellä olisi pitäny menkat alkaa ja oli kuulemma jo ihan menkkaolot, että ei varmaan tarvii testata raskautta, kun hän oli niin varma, että ei se ekalla nappaa ja oli tosiaan tuntemuksia että kohta ne alkaa), niin hän vaan sitten sanoi, että ”voi ei, mä jo aattelin, että jospa sä et kysy” (?!).

Ja siis todellakin olen iloinen ystäväni puolesta jne. jne. jne. mutta jotenkin silti. Pliis, meillekin! Mutta ei, kun mun ensisijainen ”tehtäväni” olis nyt jotenkin ihmeellisesti saada vaan tää nykyinen kierto kulumaan loppuun, ja sitten seuraavassa kierrossa aloittaa ne Letrozolit, ja sitten toivoa kovasti onnistumista! Gyne ei eilen sanonut mitään tästä tän hetkisestä kierrosta, että ottaisin Teroluteja ollenkaan, mutta mietin, että pitäisikö kuitenkin aloittaa sen ottaminen kp17 alkaen…  Hitsi kun en tajunnut kysyäkään. Vai oikeastiko täytyy vain odottaa, että kuukautiset alkaisivat ihan spontaanisti? (Tai aloitanko Terot sitten kun kuukautisten ”pitäisi” alkaa, joskus kp30?) Koska ilman Terolutteja tosiaan kierto kerkesi kerran sinne 66 päivään asti, ja jos niin kävisi nytkin, pääsisin aloittamaan nuo Letrozolit vasta elokuussa! En jaksa oottaa. 🙁

Niin ja se piti siis sanoa, tuohon siskooni ja tämän ystävään viitaten, että nytkö tää sitten alko mullakin jo, että mä oon se, kuka on jo jonkun aikaa yrittänyt tuloksetta ja muut ympäriltä vaan saa vauvoja noin vain. Tää tuli nyt jotenkin niin lähelle. Toki tiedän yhden tutun, joka myös meni naimisiin viime kesänä (kuten minäkin), joilla on jo vauva. Ja toisen, viime kesän morsian myös, kenen LA on nyt juhannuksen jälkeen. Hitto. Vaikka ei se multa oo pois. Tietenkään. Nyyh.