Huomenna tähän aikaan olemme jo käyneet sairaalalla rakenneultrassa. Luojalle kiitos, että tämä viikko on mennyt nopeasti. 

Yhtenä iltana tässä viikolla taisin tuntea ensimmäiset potkut. Tänään aamulla niitä tuntui lisää. En voi kyllä aivan varma olla, jos ne vaikka olivatkin vain jotain muita mahan möyryämisiä, mutta aivan potkuilta ne kyllä tuntuivat. 

Täällä jännätään huomista ihan todella. Kunpa vauvelin rakenteet olisivat kunnossa. Lähipiirissäni on kokemus siitä, kun rakenneultrassa näkyykin vauvalla poikkeavia, huolestuttavia juttuja. Onneksi nämä läheiseni saivat sitten uuden ajan muutaman viikon päähän, ja tuolloin huolestuttaneet patit olivat poistuneet ja loppujen lopuksi he saivat terveen tytön.

Myös sukupuolta jännitetään. Mies on melko varma pojasta, minä taasen veikkaan tyttöä. Jospa huomenna jo oltaisiin viisaampia. 🙂

Tänään on 20+5. <3

Rakenneultraan 7 yötä.

Tarkalleen ottaen n. 164 tuntia. 
 
Menispä tää viikko nopeasti!
 
Oikeestaan mulla on kyllä melko paljon kaikkea tekemistä ja puuhaa tässä, joten siinä mielessä hyvä juttu, ei oo ihan loputtomasti aikaa vatvoa tätä. Kuitenkin melkein jokaisena vapaana hetkenä ajatukset karkaan viikon päähän 🙂 ai että.
 
Ostin nettikirppikseltä muutaman pikkuruisen yöpaidan ja bodyn… ajatuksella, että uusi tulokas olisi tyttö. Mutta saas nähdä. Jos ehdin, niin voisin ehkä tehdä omaksi huvikseni muutamat testit.
 
Viimein on masu muuten vähän tullut näkyviin! Jee <3 oon niin onnellinen tästä kaikesta.
 
Enkä halua valittaa mistään. Saan asiat sopivaan perspektiiviin ihan vaan miettimällä sitä, millasta meillä olis ollu,  jos letrozolit ei olisikaan auttaneet… oon muuten miettinyt noiden ylimääräisten hormonien vaikutusta raskautumiseen, tai siis, että mikä on mun ”kanta” niihin. Että raskauduinko ”luomusti” vai lapsettomuushoidoilla, vai miten se kuuluisi sanoa…? Mitä siinä välillä on?