Rakenneultraan 19 yötä!

Maanantaina soittelin neuvolaan. Tai oikeastaan vain yritin soittaa, sillä loppujenlopuksi en saanut sieltä ketään kiinni. Meidän neuvolaan on neljä eri puhelinnumeroa (neljä terveydenhoitajaa ja jokaisella heistä on oma numero). Heillä kaikilla on sama päivittäinen soittoaika, mutta nyt kukaan ei vastannut, vaikka koitin soittaa heille kaikille 😀 Noh, en sitten pariin päivään soittanut uusiksi, mutta tänään tuli olo, että haluan soittaa ja varata ajan ylimääräiselle käynnille, jossa kuunnellaan sydänäänet.

Nimittäin nyt minut on taas vallannut ihan pöhkö lievä epävarmuus asiasta… Toki se epävarmuus ei välttämättä ole sitä, etteikö siellä sydän löisi, mutta tuleva rakenneultrakin jännittää, että onko pienellä kaikki kunnossa… Neuvolassa olen jutellut tästä epävarmuudestani ja sieltä on sanottu, että voin tulla ”koska vaan” kuuntelemaan sydänääniä, jos tuntuu, että se helpottaisi. Joten siispä heti huomenna menen töiden jälkeen piipahtamaan siellä miehen kanssa ja toivottavasti kuullaan minin jumputusta siellä. <3 Mies ei olekaan vielä ollut mukana kuuntelemassa ääniä, joten kiva hänellekin toisaalta päästä huomenna mukaan.

Juttelin viikonloppuna siskoni kanssa odotusajasta. Hänestä on vain ja ainoastaan hyvä, että minulle menee vielä kaikki omat vaatteeni ja että masua ei vielä olekaan juuri ollenkaan. Koska olen ilman raskauttakin vähän pullava, niin hyvä vain, ettei vielä ole tapahtunut sen kummemmin turpoamista. Ja vaikka siskoni on kropaltaan aivan eri maata, varmaan 20 kg minua hoikempi ainakin (paino normaalipainon alla), hänelläkin omat housut meni puoliväliin saakka. Ja eihän mulla nyt ole vasta kuin rv19, joten siinä mielessä… Sanoin hänelle myös sitä, että kun en vielä ole onnistunut tuntemaan mitään hipaisuja tai kuplintoja, vaikka toiset niitä jo tässä vaiheessa saattaakin tuntea. Tähän sisko oli sitä mieltä, että mahassa kuplii muutenkin vähän väliä, niin tosi hankala olis sanoa mikä on vauvasta aiheutuvaa ja mikä muuta vatsan omaa toimintaa 😀 Heh. Toki sitten kun oikeasti tuntee niitä potkuja, tilanne on eri. Ja tietysti joku voi hyvinkin tuntea jo ihan oikeita hipaisuja, mutta en ilmeisesti minä eikä siskokaan vielä näillä viikoilla. 🙂

17+0 tänään! Alle 4 viikkoa rakenneultraan!! 🙂

Masua ei näy vielä yhtään! Siis kerrassaan ei yhtään mitään ole vielä näkyvissä!! Sinänsä ei haittaa, mutta olen kyllä vähän kärsimätön ja odotan kovasti masun ilmestymistä. Kaipa on ihan normaalia, että se rupee näkymään vasta joskus puolen välin jälkeenkin. (Ja toisaalta toisilla ollut näkyvissä jo n. 10 viikkoa tässä minun vaiheessani.)

Toisaalta helppoa, kun ei tarvii töissäkään kertoa vielä mitään. Vaikka tavallaan haluaisin jo ainakin esimiehelle kertoa. Nyt oon miettinyt, että kerron sitten rakenneultran jälkeen. Sitä ennen on vaan työpaikan pikkujoulut, joiden veikkaisin olevan melko kosteat… Ja herättävän monissa ihmetystä, kun en juokaan alkoholia. Hmmm. Saas nähdä. Oon kyllä jo someen laittanut muutamaan kanavaan seurattavikseni kaikkia vauva- ym. juttuja, joten kovin kummoinen Sherlock ei välttämättä tarvitse olla, jotta osaa laskea yks plus yks sitten (jos nyt niikseen tulee).

Edelleen mulla menee kaikki omat housutkin jalkaan ihan ongelmitta. Saattaahan se olla, että loppuajasta sitten manaan jatkuvasti tiellä olevaa ja painavaa masua, mutta jotenkin olisin kuvitellut, että kyllä tässä vaiheessa jo edes pieni vauvamasu olisi havaittavissa. Mutta ei, höh! Nyt tunnen kyllä kohdun, mutta muuten ei mitään. Tänään on sovelluksen mukaan jo 42,5% raskaudesta takana. Hui! Ja kohtu n. bataatin kokoinen… (?!)

Hankintoja ei ole juuri vieläkään. Se sitteri, mikä saatiin yhdiltä ystäviltä. Vauvakirja, jota en oo kyllä vielä alkanut täytellä. Syyslomalla ostettu eka body. Lisäksi hankin yhden bodyn fb-kirpparilta miehen ”isyyspakettiin” (vai mikä ihme se onkaan nimeltään?).

Talvitakkiakaan ei oo vielä löytynyt. Sen sijaan innostuin tilailemaan kotiin sovitettavaksi läjän muita mama-vaatteita. Veikkaan kyllä, että iso osa niistä lähtee palautukseen, mutta jospa siellä jotakin olisi kevättalvelle päälle puettavaa. Onneks tässä vielä on aikaa! Ja kovasti jo on ajatukset kääntymässä sinne rakenneultran puoleen, toivottavasti siellä on kaikki hyvin.<3