16+1

Taas uusi viikko!

Eilen oli toinen neuvola. Oli niin ihanaa kuunnella sykettä. <3<3<3<3<3 Ja sain tietää, että meidän neuvolassa kyllä on myös ultrauslaitteet. Kun ekalla käynnillä ymmärsin ettei niitä olis ollenkaan heillä (?olis kyllä olluki aika kummallista…).

Oli taas eri terveydenhoitaja. Oikeesti asuinalueen perusteella miulla olis terveydenhoitaja A, mut hän tekee tämän vuoden lyhennettyä työpäivää, joten miun olis tosi vaikea päästä hänen vastaanotolle töiden takia. Siksipä sainkin terveydenhoitajakseni B:n, joka tosin silloin ekalla (ja meidän ainoalla tähänastisella) tapaamisella jo sanoi, että tulee varmaan vuodenvaihteessa jäämään pois töistä (sen enempää syitä availematta), mutta nyt, kun eilen olin menossa tapaamaan B:tä, miut vastaanottikin terveydenhoitaja C, joka kertoi, että B on nyt toistaiseksi poissa ja hänelle etsitään sijaista… Tämä C oli jo aika ikääntynyt ja tuiman näköinen terveydenhoitaja, joten aluksi vähän rupesin jännittämään häntä. Sanooko painosta, jne. Hänen mukanaan tuli myös terveydenhoitajaopiskelija, joka myös tutki minua. Mutta kaikki menikin hyvin ja ihanasti! Oli tosi kiva käynti. Seuraava käynti miulle kuitenkin varattiin taas B:lle, koska se on vasta joulukuun alkupuolella, joten ehkä B on silloin töissä. Tai sitten hänellä on se sijainen. Tai jos ei ole, niin sitten vaihtavat miulle jonkun muun terveydenhoitajan (ehkä tuon C:n, nyt kun hänen kanssaan vähän tutustuttiin).

Miusta olis kiva, että olis sama terveydenhoitaja mahdollisuuksien mukaan alusta loppuun asti. Koska koen sen luottamuksen tosi tärkeänä ja herkkänä asiana. Vaikka uskon kyllä, että he kaikki on tosi ammattitaitoisia ja hyviä terveydenhoitajia, niin silti toisien kanssa saattaa kemiat kohdata paremmin kun toisien…

Paino mulla oli +100g siihen ekaan neuvolaan nähden, eli ihan hyvä (=turhaa olin jännittänyt!!). Hemoglobiini oli 124, eli sekin hyvä. Sain influenssarokotteen. Ainut, mikä taas vähän vaivasi ja mitä jännitin koko ajan (otettiin jo melko alkuun) oli verenpaine. Siitähän miulla on just semmonen klassinen valkotakkikammo. Ekassa neuvolassa (kun tuntui, että heti synkkasi hyvin sen terveydenhoitaja B:n kanssa ja mies oli mukana ja oli jo kaikki painot ym. jännittävät asiat jo takana) verenpaine oli kuitenkin hyvä. Ja maanantai-iltana mittasin kotona paineen, niin oli (tosi) hyvä. Mutta sitten tottakai siinä vastaanotolla oli vähän korkea 🙁 Ja jälleen kun eilen illalla mittasin omalla kotisohvalla, niin oli n. 20 pykälää matalampi (?!). No, C sanoikin, että uskoo kyllä miulla olevan just sitä jännitystä, ja että hyvä että seurailen kotona paineita, niin ei tarvitse tuolla neuvolassa niinkään.

Ilmojen viiletessä oon miettinyt, että mihinkähän ihmeen takkiin kuvittelen vuodenvaihteen jälkeen pukeutuvani, kun pakkaset (todennäköisesti ja toivottavasti) paukkuu ja miun masu on jo aika iso silloin?!?! Normaalit talvitakkini ei varmasti mene kiinni, eikä miehelläkään ole oikein mitään mulle sopivaa….

Ketjukaupoista en oo oikeen löytänyt mitään kivaa, joten mistähän netistä voisi katsella (tosin inhoon ostaa sovittamatta, vaikka kuinka oliskin ilmainen palautus)??? Toki viikonloppuna oon menossa viikonloppuvisiitille yhteen vähän isompaan kaupunkiin kun tämä missä itse asumme, niin voi olla että sieltä saattaisi kaupoistakin löytyä… Mut tosi usein, kun jotain etsin, niin en sitten millään löydä. 😀 Toivottavasti tää talvitakki olis poikkeus!

Perhe Raskaus ja synnytys

15+0

Tänään lähti jälleen uusi viikko, nyt jo 16.! Hurjaa. Nyt vähän sekalaisia ajatuksia blogiin. (Jotenkin täällä blogimaailmassa on ollut nyt tosi hiljaista, nytkin kun kirjauduin muutaman päivän tauon jälkeen, niin oli tullut seuraamiini blogeihin ihan vain muutama postaus…)

Täällä vietellään syyslomaa. Ihanaa saada levätä! Eilen kotiuduttiin pieneltä syyslomareissulta, olipa ihana pieni irtiotto arkiympyröistä. Eilen uskaltauduin syömään sushia… Toki niitä vegeversioita vain. Mutta silti…

Ensi tiistaina on toinen äitiysneuvola. Ilmeisesti seulonnoissa ei paljastunut mitään poikkeavaa, kun ei ole kuulunut puhelinsoittoa nt-ultran jälkeen. Kiva päästä kyllä neuvolaan ensi viikolla, siellä ilmeisesti kuunnellaan sydänääniä. 🙂

Olo on ollut nyt tosi normaali. Viikonloppuna reissussa ystäväni kysyi, miltä tuntuu olla raskaana. Että miltä se fyysisesti tuntuu, vai tuntuuko miltään. Istuskelimme siinä ja totesin, että ei esimerkiksi juuri nyt yhtään miltään. Olisin ehkä sellainen potentiaalinen itseltään tietämättään raskaana vaikka kuinka kauan ollut, kun ihan oikeasti jos mietin tätä kokonaisuutta mikä jo on takana, niin kaikki mun oireet vois selittyä myös mm. työhön paluulla, opintojen loppuun saattamisella, flunssalla, syysmasennuksella tms. Tosi hassua! Yleensä kun kuulee vaan niitä joilla ekan kolmanneksen oireet on tosi vahvoja. (Ja oli ne mullakin niiden parin-muutaman viikon ajan, mutta en kertaakaan esimerkiksi käynyt yökkimässä.) Mut ilmeisesti hiljaisemmalla enemmistöllä raskaus ei välttämättä aiheuta juuri minkäänlaisia radikaaleja eroavaisuuksia tuntemuksissa… 

Masu ei oo vielä näkyvissä juuri yhtään. Tai ehkä se on vähän sellainen ”hyvin syöneen” näköinen, mutta ei mitään vauvaan viittaavaa ole kyllä edelleenkään nähtävissä…

Nyt meillä on nyt vauvakirja ja ensimmäinen itse ostettu pikkuinen vaate hankittuna. <3

Perhe Raskaus ja synnytys