Nyt yht’äkkiä meillä onkin jo kaksi ultrausta varattuna. Nimittäin todettiin tänään, että miksi piinata (kun siltä tämä on jo ruvennut tuntumaan) itseään odottamalla vielä kuukausi kunnallista nt-ultraa kun voidaan varata aika alkuraskauden ultraan vaikka samalta istumalta?

Soitin ajan ja se on ihan(an) pian. Jännittää aivan hulluna! Mitä jos siellä ei olekaan ketään? Tyhjää täynnä? Sydän ei lyö? Oireetkin on tuntuneet nyt tämän viikkoa jotenkin lievemmiltä… (Vai kuvittelenko vain?) Noh, kivempi se on joka tapauksessa ottaa vastaan tieto jo nyt kuin vasta kuukauden päästä. (Jos siis jokin olisi hullusti!) Vaikka tilanne ei ultrauksella muuksi muutu, niin on se helpotus saada tietää missä tällä hetkellä mennään (vai mennäänkö missään). NT-ultrassahan näkee jo vaikka mitä, mutta nyt en tiedä voiko tässä pian tulevassa ultrassa nähdä juuri muuta kuin sen sydämen…?

Miten tää alkuraskaus onkin tällaista, että mua vähän väliä jännittää joku? Ei nyt onneks mitenkään kovin paljoa, mut niin, että masussa on perhosia (toivottavasti joku muukin!)!!

Tänään on 8+3 (tai 8+2).

Jee, nyt se nt-ultran aika tuli! 32 yötä pitäs vielä nukkua ennen sitä, ja sit mennäänkin heti aamusta, sillä aika on jo klo 7.15! Ihanaa saada viimein tietää tuo ajankohta varmaksi. Alunperin ”kutsukirjeessä” oli kellonaika 12.00, eli ei ne sairaalalla olleet katsoneet ollenkaan meidän aikatoiveita. Soittamalla onneksi sai ajan vaihdettua meille sopivammaksi. 

Ai että, oon niin kiitollinen tästä kaikesta. Jotenkin hoen sitä itelleni koko ajan. Lisäksi toivon niin että kaikki menis hyvin! 

Eilen pälkähti mieleen sellainenkin ajatus, että ihan pian (kahden viikon sisään) on se hetki, kun ehkäisyn poisjätöstä on kokonainen vuosi. Jos en olis ottanut yhteyttä YTHS:ään ja päässyt siellä niin huipulle gynekologille, niin kohta varmaan olis vasta se hetki kun ruvettaisiin miettimään ettei oo muuten vuoteen tapahtunut mitään… ja lähdetty jonnekin tutkimuksiin, ehkä? Ellei se sitten ole jopa 1,5 vuotta mitä nykyään annetaan aikaa ennen tutkimuksiin ryhtymistä? Onneks pääsin sinne gynelle ja se terolutin lisäksi määräsi mulle niitä Letrozoleja. Tuntuu, että ne oli nimenomaan ne Letrot mitkä meidät siivitti tähän tilanteeseen. 🙂