Aloitus

Meillä on salaisuus. Se on asia, josta ei voi vielä puhua ääneen. Se kutkuttaa kielen päällä ja koitan purra hampaita yhteen, kun aihetta sivutaan keskusteluissa läheisten kanssa. Opettajana näin keväisin ensi kauden työkuviot pyörivät jo mielessä, sillä tiedän tulevan lapsiryhmän olevan haastava… Toisaalta, kuinka pitkään pystyn ensi kaudella olemaan töissä?

Meidän salaisuus. Lapsettomuushoidot.

Tammikuussa 2025 puolison työterveyslääkäri teki lähetteen julkisen puolen lapsettomuushoitoihin. Olemme molemmat kolmekymppisiä, työelämässä vakituisissa viroissa, oma koti, koira… Aika tuntuu oikealta. Aika on myös pahin vihollinen, sillä kolmekymppinenhän on jo vanha. Vanha tamma, kuten sanoin puolisolleni. Kyllä minä sen tiedän. Tiedän myös, että hoidoista huolimatta tulos voi olla tyhjä syli. Olen aina ollut realisti.

Tiesin jo päiväkoti-ikäisenä olevani homoseksuaalinen nainen, siis lesbo. Kotista leikkiessä ihmettelin, mikseivät tyttökaverit sitoutuneet leikkiin yhtä paljon kuin minä. Leikkihän oli selkeästi harjoittelua kohti aikuisuutta, jossa asun jonkun ihanan naisen, vaimon, kanssa yhteisessä kodissa ja hoidamme eläimiä. Niin, eläimiä: Ysärin lapselle homoseksuaalisuus tarkoitti lapsihaaveista luopumista. Ymmärsin varhaisessa vaiheessa, että jos haluan elää haluamallani tavalla, en välttämättä tule saamaan lapsia, ikinä. Silloin ei sateenkaariperheistä puhuttu, eikä representaatiota ollut. Tai oli, Boys don’t cry, jossa päähenkilö potkitaan kuoliaaksi elokuvan lopuksi. Niin tai näin, homoille kävi aina huonosti. Myöhemmällä iällä olen ymmärtänyt kärsineeni vähemmistöstressistä jo lapsuudesta, oudosta erilaisuuden tunteesta ja ahdistuksesta, josta en saanut kiinni.

Miksi valitsimme hoidot julkisella puolella?

Naisparien lapsettomuushoidot julkisella puolella tulivat mahdolliseksi vuonna 2019. Olin tuolloin 24-vuotias. Silloin heräsi pieni toivon kipinä, että ehkä sittenkin minullakin olisi mahdollisuus tulla raskaaksi. Nyt haavetta kohti on otettu ensimmäinen askel.

Ajattelen, että jos palveluja on saatavilla, niitä on tärkeä käyttää, jotta naisparit näkyvät tilastoissa. Kaikilla ei ole aikaa, eikä halua odottaa – hoitopolku yksityisellä klinikalla on nopeampi ja palveluhalukkaampi. Me kokeilemme nyt ensin julkisen kautta. Tällä hetkellä odotamme kutsua ensikäynnille, jonka pitäisi tapahtua 3kk sisällä lähetteestä. Meidän tapauksessamme se tarkoittaa, että viimeistään pääsiäisen korville napsahtaa ensimmäinen aika, joka käsittääkseni sisältää perustutkimuksia ja hoitojen suunnittelua. Olen käynyt postilaatikolla ahkerasti, odottaen kirjettä sairaalan leimalla. Elämä tuntuu tällä hetkellä odottamiselta. Soittoa, kirjettä, mitä vaan.

Tämä blogi olkoon erään anonyymin, toivottavasti tulevan odottajan, päiväkirja lapsettomuushoidoista. Kirjoitan enemmän itseäni varten, mutta toivottavasti voin toimia vertaistukena jollekin samoja asioita mielessä pyörittelevälle.

(blogin kuvista kiitos Pexels)