Kohtaus

Poikani kysyi, että onko meillä vastakohtia. Kerroin, että kyllä useamman kerran päivässä taloudessamme törmää mitä mielikuvituksellisempiin vastakohtiin. Hänen tiedustellessaan tarkennusta, sillä saatoin sanoa edellämainitun hieman tuskasta parahtaen.

Kerroin siis lapsille, että vastakohtia syntyy usein ja hyvinkin arkisissa tilanteissa. Kuten kun huudan, että ”Syömään”, sillä jotenkin maagisesti jääkaappipakastimme ja uunimme päättivät, valmistaa meille aterian ja menivät jopa niin pitkälle, että ruoka löytyy pöytään tarjoiltuna. Hienoa. Nyt ei tarvitse kuin siirtyä neliöstä toiseen ja siitää ape ruoansulatuksen murheeksi. Helppoa. Paitsi nyt sitten kuuluu se kuuluisa ”Kohta”. Ei mitään muuta kuin ”kohta”. Syömään tullaan aina vasta…kohta.

Myös pyykinpesukoneen tyhjenys tapahtuu vasta kohta. Ei heti, ei pian, ei nyt vaan aina vasta…kohta. Pyykit voivat vaikka hukkua kuituihinsa tai vetää pesulaput hihaansa, mutta apu tulee…vasta kohta.

Puhelin pois. Aina kohta. Ei kiirettä. Ei edes katsekontaktia tai muistoa siitä, että synnärillä kun puskin sinua ulos, et tullut paikalle sairaalan ilmaisen wifin takia vaan, koska meillä oli sovittu tapaaminen. Ei se pikatchu siellä isäsi silmäkulmassa kiillellyt kun päätimme järjestää sinulle keikan Jorviin.

Siispä kultaseni. Tiktok sanoi ainostaan aika, jonka käytin kaikkien aterioidesi valmistamiseen, Instagramit kertyvät siitä kun seison telinetemppuhyppyjumppa salin eteisessä ja syömässä suklaata, koska verensokerit on laskussa. Facebook on se käsky, minkä annan kun ei ole mitään tekemistä sillä peliaika loppui. Whatsapp on kysymys, jonka olen esittänyt  ne monet kerrat kun juoksin yöt vaihtamassa laattaämpäreitä lastenhuoneessa ja snäpchätti on ne kerrat kun kysyin tuliko läksyjä ja vastaat ei, mutta illalla koulureppu painaa kuin synti ja kappas olihan sielä ne kaikki tehtävät tekemättä. Ei kuitenkaan ehdi. koska aina vasta kohta.

Jatkossa Spotify care, jos vastakohtien takia syötte vastakohta illallisen, sillä äitinne ei halunnut järjestää kohtausta.