Konmarinaa

Tuli päivä kun koulu ja eskarit polkaistiin käyntiin. Mies meni töihin ja minä jäin yksin kotiin pakkamaan muuttoa varten. Jo ovella tunsin kutinaa persauksissa. Olen kotona pitkästä aikaa yksin. Katselen eteisessä ympärilleni taskukellon kokoisessa asunnossamme. Rojahdan sängylle ja alan selaamaan puhelinta.Vielä ei ole kiire. Keitin kahvit. Vielä ei ole kiire. Mitäs sitten. Kutina perseessä hellittää. Tekisi mieli tehdä jotain sellaista, mitä ei voi tehdä kun muut ovat kotona. Voisin mennä ja vetää sauhut. Paitsi että en ole tupakoinut sitten 2010. Voisin juoda muutaman oluen kun pakkaan. Paitsi, että se vain laukaisisi minussa masennuksen ja varmaan konmarittaisin kaiken paskan taloyhtiön roskikseen. Voisin katsoa ohjelmaa, jossa voi yllättäen olla seksuaalista sisältöä, eikä minun tarvitse heittää sohvakalustoa nurin, kun etsin kaukosäädintä saadakseni nusiskelun äänet vaimennettua. Voisin myös kuunnella rikospodcasteja ilman nappikuulokkeita ja keskeytyksiä. Mikään ei ole enemmän perseestä kun se, kun just nyt pitää kammata mylittlepetshop perhoskissan tukka selväksi ja nappikuulokkeiden hiostamiin korvakäytäviin kantautuu kuvauksia, joissa jonkun läheisestä tehdään tohveleita. Voisin mennä suihkuun ja kuljeskella alasti pakkaamassa, mutta riskinä on saada pahvilaatikosta paperihaavoja tisseihin. Voisin mennä lenkille, mutta en ole vielä niin epätoivoinen. Voisin runkata, mutta sitten alkaa nukuttaa, jonka jälkeen olo on kuin kylmällä pitsalla. Sellaisessa missä on ananasta.

Ajattelin, että pitäisi ostaa tokmannilta pakkausteippiä ja ilahduin hetkeksi. Sitten ajattelin, että tähän on tultu. Ilahdun pakkausteipistä. No se ainakin selviäisi konmarituksesta.