Kielipää,matikkapää,läskipää.

Monissa perheissä annetaan hyvää geeniperimää eteenpäin. Kuten pitkät sääret, leveät hartiat, pianistin sormet, sekä matikka ja kielipää.
Minun äitini oli solakka, mutta lyhyt ja isäni pitkä, mutta vanttera. Minusta tuli siis lyhyt ja lihon pelkästä karkkipaperin etiketin katsomisesta.

Äiti hampaat ovat varmasti vielä täydellisessä rivissä, vaikka hän on ollut mullissa jo vuosikymmenen. Isäni hampaat olivat yksitysen hammaslääkärin unelma. Jos hän olisi pudottanut painoaan yhtä usein kun hampaitaan niin sukurasitteena kulkeva verenpainetauti,diabetes ym. geenimenun ihmeet olisivaat jääneet saavuttamatta. Minun hampaani ovat ylhäältä suorat ja tasaiset kuten perimäni hiuslaatukin. Alahampaani nojaavat tylsistyneenä toisiina ja rukoilevat minua lopettamaan kahvinjuonnin.

Isälläni oli pitkät sääret. Se näytti hieman hassun epäsuhtaiselta kun heinäseipäiden päässä keikkui massakeskittymä, joka uhkasi painovoimaa päivittäin. Minä perin kyllä hieman säärien pituudesta, mutta sitten kun geenikeiju ei pirullisempaa keksinyt niin hän kipaisi isäniäidin komerolla lainaamassa minulle norsun nilkat. Nyt kun pujotan sukan jalkaani niin nilkkani yrittää aina urheaa pakoa sukan yli.

Isälläni oli kauniit jäänsiniset silmät. Äidilläni oli myös silmät. Isäni silmät kirkastuivat vielä sinisemmiksi kun hänen näkönsä huononi ja sokeritauti toi oman kortensa myös siihen kekoon. Minä sain huonon näön ja viherharmaahtavat silmät, sekä sukurasitteen vuoksi kutsun jokaisen raskauden aikana sokerirasitustestiin.

Äidilläni oli pieni jalka ja isäni säilöi jaloissaan kahta kajakkia. Oma jalkani lepäili lauteilla mieheni jalan vieressä ja hän totesi, että se todella on aika leveä. Yhtä leveä kuin hänen.

No tiedättehän te mitä leveäjalkaisita naisista sanotaan. He synnyttävät leveäjalkaisia lapsia.