Työstään ei tarvitse tykätä
Istuskelin Hakaniemessä toimistotalon viidennessä kerroksessa. Edessäni oli pieni pöytä. Pöydällä oli pieni turkoosinvihreäreunainen peili ja tietokone. Nostin säännöllisesti peilin ylös kasvojeni eteen, huokasin syvään ja hymyilin levästi. Sitten klikkasin asiakaslistaa ja aloin hymysuin luritella kirjakerhon kamppanjan senhetkisiä tarjouksia. En ollut koskaan ollut sisältä enempää kuollut. Sisareni oli viereisessä loosissa. Olin jostain syystä ajatellut, että kun […]