Toukokuussa:

 

Huh. 

Tuntuu, että aika liitelee sellaisilla siivillä ohi, ettei itse kerkeä millään mukaan. 

Tässä viimeisen kuukauden sisällä oon: 

– hakenut, käynyt haastattelussa ja saanut duunipaikan!! Ensimmäiset dedikset on jo asettettu ja jännittävä prokkis laitetaan virallisesti tulille torstaina.

– tanssinut korkokengät jalassa kaupungintalolla Examensballin (valmistuvien ylenpalttisen gaalaillan) jatkoilla. Tänä vuonna teemana oli #Spökolution eli Sportökonomie evolution. Gaalassa käytiin läpi tanssin, komiikan, videoiden ja ”talk-shown” keinoin koko Sportin tiedekunnan 30-vuotinen historia. Huomioitavaa on myös se, että voitin liput loppuunmyytyyn gaalaan kivisaksetpaperilla!! Kivi voittaa aina, boom!

– käynyt pelailemassa pari kertaa viikossa fudista pakolaisten kanssa. Ihana, ihana tapa yhdistää kulttuureita!

– viettänyt spontaanin Kerwa-illan (Kirchweih vastaa pientä Oktoberfestiä) Nürnbergissä kamujen kanssa. Tänä kesänä saksalainen iskelmä on jo niin tuttua, että osittain pystyn laulamaan mukana, mikä tietty lisää autenttisuutta ja joukkoonkuuluvuuden tunnetta. Vielä kun dirndl:n eli sen mekon sais!

– pelannut tiistaiaamun pikkutunneille asti beer pongia autotallissa, koska miksi ei? Elämä on ihan liian lyhyt siihen, että sanoisi ei spontaanille beer pong -turnaukselle. 

– rykäissyt kasaan neljässä päivässä somepläänin olympiafederaatiolle ihan noin harjoitusmielessä. Meidän ryhmä sai jenkkiläiseltä someguruproffalta aivan mielettömän hyvää palautetta! Kannusti eteenpäin ja näytti taas, että jotain oppia on tarttunut päähän.

– itkenyt helteisessä kesäillassa Suomen jääkiekkotappiota sydän ihan sykkyrällä. Ei paljon auttanut kamut siinä ympärillä ja hyvä grilliruoka parantamaan sitä oloa.

– käynyt Wohnzimmerkonzertissa eli tuttavallisemmin olohuonekeikalla! Kuinka siisti juttu! Sinä tarjoat olohuoneen, kutsut kamut ja bändi tulee soittamaan. Me kivuttiin sateisena iltana vanhan talon yläkertaan ja käperryttiin sohvannurkkaan kuuntelemaan ihanaa Franz Whiteä akustisena.