”En jaksa tänään, avaan tietokoneen huomenna”. Näin olen ajatellut jo useamman kuukauden. Mutta nyt olen taas täällä.

Vaatimattomat 767 ilmoitusta kertomassa lukematta olevista postauksista, haha!

Pikkuveli on kasvanut Hurmurivauvasta jo ihan oikeaksi pieneksi pojaksi, joka päättäväisin askelin, kulmat tiukasti kurtussa, pistää kämppäämme uusiksi ja oppii ihan koko ajan uutta.

Isosisko leikittää, huolehtii ja hellii, ja on yhdessä hujauksessa muuttunut höpsäkästä pikkuneidistä pitkäraajaiseksi neitokaiseksi. Edelleen yhtä iloinen ja höpsäkkä silti.

Äiti tuskailee loputtomien kotitöiden kanssa, ja hermoilee helmassa jatkuvasti roikkuvia lapsia. Ja samaan aikaan hän iloitsee siitä, että on saanutkin niin uskomattoman ihanat lapset omaan perheeseensä. Lapset, jotka ovat terveitä, fiksuja ja taitavia, ja sen lisäksi vielä supersuloisia.

Mies herää aamuvarhaisella lasten kanssa, jotta vaimonsa olisi vähemmän kärttyinen. Ja keittää aamukahvit valmiiksi lähes päivittäin. Mitä luksusta! 

Kissat nauttivat aurinkoisista päivistä parvekkeella sekä lyhyistä, lapsilta varastetuista sylihetkistä rapsutuksineen.

Mitäs te?

Yritin tässä yksi ilta laittaa lapsia nukkumaan, mutta heillä olikin laivamatka Espanjaan kesken.