1v 10kk tilannekatsaus mummeille ja kummeille

En ole pitkään aikaan tehnyt mitään ikäkausi-postausta (enkä myöskään täyttänyt vauvakirjaa, uups), joten tässä hieman Maisan tämän hetken kuulumisia.

Maisasta on kasvanut jo ihan iso tyttö. Hän on todella reipas ja omatoiminen, ja osaa jo vaikka mitä!

Kävelyn lisäksi eteenpäin pääsee jo juoksemalla. ”Äkkiä, kovaa!” neiti kiljaisee ja pinkaisee vauhtiin. Myös hyppääminen on opittu. Tanssiminen ja erityisesti pyöriminen on hauskaa, varsinkin jos samalla leikitään Anniina Balleriinaa. Mikään maratoonari hän ei ole, eli pidemmilla matkoilla rattaat on hyvä olla mukana.

Kiipeäminen sujuu edelleen hyvin. Maisa on rohkea menemään ja kokeilemaan, mutta osaa todella hyvin myös varoa. Hän keskittyy tekemiseensä, ja on hyppiessään ja kiipeillessään huolellinen. Joskus äitiä (ja muita aikuisia) hirvittää, mutta useimmiten Maisa osaa toimia varovaisesti ja riittää että vain sanallisesti muistuttaa.

Puhetta neiti ymmärtää jo uskomattoman paljon. Oikeastaan ihan kaiken. Välillä hän on hoksannut jonkun jutun aikuisten puheesta, vaikkemme ole edes tienneet hänen kuuntelevan. Esimerkiksi kerran kävimme kahdestaan kahvilassa. Tilasin itselleni jonkun toastin ja ostin Maisalle hedelmäsoseen. Kun pääsimme pöytään istumaan, Maisa alkoi kysellä että missä se leipä on! Enkä ollut puhunut leivästä muuta kuin tarjoilijalle, emmekä yleensä syö kahvilassa leipää. Maisa oli siis kuullut ja ymmärtänyt.

Mielikuvitus on alkanut kehittyä huimasti. Roolileikit ovat astuneet kuvioihin. Kerran hän alkoi yhtäkkiä leikkiä leijonaa, ja konttasi pitkin asuntoa karjuen ”rrauuh!”. Eilen join ainakin 12 kupillista kahvia ja teetä, jotka Maisa minulle tarjoili, kupillinen kerrallaan, istutettuaan minut ensin tiettyyn tuoliin tietyllä tavalla. Maisalla on myös oma kruunu prinsessaleikkejä varten.

Tämän hetken lempileluja ovat nuket tarvikkeineen, tietyt pehmolelut, isin vanhat pikkuautot sekä leegot. Joka päivä kun isi ja äiti tulevat töistä, pelataan hetki golfia Maisan omalla golfsetillä. Helppojen palapelien teko luonnistuu jo, ja kirjoista luetaan jo vähän pidempiä satuja, ei enää pelkiä yksisanaisia kuvakirjoja. Myös musisointi on kivaa.

Kaikenlaiset eläimet ovat kiinnostavia, kastemadoista variksiin ja koirista lampaisiin. Pihapiirissä asustavien oravien leikkejä seuraamme sekä ulkona että sisällä ikkunasta. Naapurin koira on kikatuttavan hauska, ja antaa aina märkiä pusuja.

Meidän omien kissojen kanssa vuorovaikutusta vielä vähän harjoitellaan, puolin ja toisin. Jonkun verran Maisa osaa jo tulkita kissojen eleitä, esim. ottaa kätensä pois jos kissa ilmaisee että nyt ärsyttää. Tosin joskus innostus menee vähän yli, eli erotuomaria vielä tarvitaan. Maisa tunnistaa kissamme ja puhuttelee niitä nimeltä. Hänelle on tärkeää että kaikki kissat ovat tallessa aina kun tullaan kotiin. Yhteiset leikit narujen ja huiskien avulla ovat huippuhauskoja.

Maisa ymmärtää omistajuussuhteita, niin hyvässä kuin pahassa. ”Se on isin puhelin, laita takaisin” ja neiti kiikuttaa puhelimen paikalleen tai ojentaa isälleen. Äitin kahvi saa olla rauhassa, koska se on äitin. Mutta toisaalta lelujen kanssa tämä on ongelmallista, kun se jakaminen ei vielä oikein luonnistu. Kaverit ovat kivoja, niin kauan kun ne eivät koske yhteenkään leluun…

Ulkona Maisa rakastaa eniten lätälöissä pomppimista, kivien keräilyä ja etanoiden etsimistä.

Ulkovaatteiden pukeminen sujuu (vielä?) yllättävän hyvin, kunhan neiti saa itse valita mieleisensä pipon. Kisupaita on vaatteista mieluisin, kaikkien kisupaitojen ja -mekkojen ollessa pesussa, myös Pikku Myy -paita kelpaa. Muut mielellään ei. Varpaille tulee helposti kuulemma hiki, joten sukat ei paljon jaloissa pyöri.

Uusia sanoja tulee koko ajan. Joka päivä jokin uusi. Luulen että sanojen määrä on jo reilusti yli sadan. Eilen hän esimerkiksi oppi, että ruoka ei ole kuumaa, vaan se on lämmintä. Kaksisanaiset lauseet tulevat jo aika helposti, ja välillä peräkkäin on useampiakin sanoja.

Kohteliaisuus ja hyvät tavat neiti on oppinut kuin itsestään. Aloin itse sanomaan kiitos aina kun ruokailu oli loppu tai sain jotain, ja nyt Maisakin sanoo aina niin nätisti kiitos kun hänelle jotain ojennetaan. Samoin on käynyt sanan ”anteeksi” kanssa – on niin söpöä, kun kaupassa pikkukärryillä hyllynkulmaa hieman kolhaistessaan pieni taapero kajauttaa kovalla äänellä ”ANTEEKHSSH!”

Äiti: ”Oho, älä syö sitä, se on mätä! Eiku oliks se ees mätä…?” Maisa: ”Ai oliks se mätä? Yööh…”

Ruokailut sujuvat jo melko itsenäisesti. Ruokaa menee suuhun sekä lusikalla, haarukalla että joskus vielä käsin. Maisa on uusien ruokalajien suhteen ennakkoluuloton, ja maistaa kaikkea hänelle tarjottua. Ihan kaikki ei maistu, esim. raaka tomaatti, mutta se on ihan sallittua.

Unenlahjoissa neiti on tullut äitiinsä – nykyisin Maisa tulee itse kertomaan päiväunien lähestyessä, että ”Kukku-aika” (=nukkumaanmenoaika) ja kipittää sänkynsä viereen. Mitään sen kummempaa nukuttamisrituaalia ei tarvita. Unileluja kyllä senkin edestä. Päivisin hän nukkuu 1-2 tuntia ja öisin n.10 tuntia.

Muistiakin löytyy. Eilen, kun tulin töistä kotiin ja touhuilin tytön kanssa, hän yhtäkkiä pysähtyi, mietti, ja sanoi: ”Äiti – kotiin – Anniina” ja juoksi olohuoneeseen. Anoppi tuli nauraen kertomaan, että oli vastannut aiemmin päivällä Maisan tv:n katselu pyyntöön, että ”mumma ei osaa laittaa tv:tä päälle, pitää kysyä sitten äitiltä kun hän tulee kotiin.” Samoin kävi kun Maisa ja Mumma olivat ostaneet kaupasta croissantteja välipalaa varten. Mumma unohti koko asian, ja alkoi päiväunien jälkeen tarjota päärynää. Tästäkös Maisa loukkaantui, ja halusi vain ”leipää, leipää” ja osoitteli croissanttipussia. Ei mene enää halpaan tämä tyttö.

Maisalla on mahtava huumorintaju. Hän on kova höpsöttelemään ja kujeilemaan. Hymy ja nauru on herkässä, ollut oikeastaan aina. Asioista pystyy usein neuvottelemaan, ja neiti ymmärtää ja uskoo tosi hyvin, kunhan perustelee järkevästi.

Aika mahtava tyyppi siis, äiti on ylpeä! <3

Hei, hei kaikki tutut! Toivottavasti pian nähdään!

ps. Tämän postauksen kuvista saan kiittää taitavaa Phocahispidaa. Lisää kuvia syksyiseltä puistoreissulta löytyy Ilman sinua olen lyijyä -blogista täältä.