36. rv – pitäisiköhän alkaa valmistautumaan?

Tänään on raskausviikkoja kasassa 35+5. Enää reilu viikko, niin pikkuisemme on täysiaikainen. Hän syntyy tulevan viiden-kuuden viikon sisällä. Ehkä jo huomenna, todennäköisemmin joskus reilun kuukauden päästä. Meillä taitaa olla kaikki vauvatavarahankinnat jo tehtynä, kiitos esikoiselta säästettyjen tavaroiden. Lisäksi paljon muitakin valmisteluja on jo tehty – pinnasängyn osat on kaivettu häkkivaraston perimmäisetä nurkasta etummaiseen nurkkaan, vauvanvaatteet on pesty ja lajiteltu, kestovaipat saatu kierrosta takaisin, synnytyksen aikaiset lapsenvahdit sovittu esikoiselle jne.

Tuossa pari päivää sitten keskellä yötä (jep) aloin miettiä, että herranjestas, jos synnytys nyt käynnistyisi, ei minulla olisi sairaalakassia pakattuna. En alkanut pakkaamaan kassia silloin yöllä, vaan tuudittauduin ajatukseen, että mieheni osaisi kyllä kipaista kotoa tarvittavat tavarat, kuten hammasharja, shampoo ja jonkinlaiset kotiinlähtövaatteet minulle ja vauvalle. Itseasiassa kassi ei ole vieläkään pakattuna, mutta siitä heräsi ajatus, että nyt pitäisi ihan oikeasti laittaa tavarat valmiiksi vauvan tuloa varten.

Sen pinnasängyn voisi koota ja järjestellä mahtumaan makuuhuoneeseen, sen sijaan että ne osat lojuvat siellä varastossa.

Vaatteet on pesty ja lajiteltu – joo – mutta sen sijaan että ne lojuvat pusseissa ja nyssäköissä olohuoneen nurkassa, sen vauvanvaatelipaston voisi koota ja viikata ne vaatteet sinne.

Missähän ihmeessä kaikki tuttipullot ovat? Niitä ei välttämättä tarvita, sillä tarkoituksenani on imettää, mutta JOS tarvitaankin, niitä on aika inhottava alkaa etsiä pari päivää vanhan, nälkäänsä itkevän vauvan kanssa. Tai ostaa uusia ja löytää ne esikoisen vanhat päivä sen jälkeen.

Vaippoja voisi hommata paketillisen. Kestovaipat eivät kuulu edes mielikuvissani niihin ekoihin päiviin. Ja niitä superjättikokoisia siteitä, tiedätte kyllä mitä varten.

Kylpyhuoneen hoitopöytänurkkaus on siivottu kissojen nukkumapaikasta takaisin potentiaaliseksi hoitopaikaksi, mutta sekin kaipaa vielä viimeistelyä (eli ne vaipat, harsot, wipesit…)

Ja sen sairaalakassin voisi jo laittaa valmiiksi. Vaikka olen henkisesti varautunut yliaikaiseen raskauteen, ei se mikään kiveen hakattu totuus ole. Pitkä kantoaika on minun geeneilläni todennäköisin, mutta kyllähän tämä tyyppi saattaa päättää haluta maailmaan jo vaikka tällä viikolla.

Kaupat ovat auki vauvan synnyttyäkin, eikä maailma pysähdy yhteen synnytykseen (vaikka se itsestä siltä silloin tuntuukin), mutta uskoisin että saadaan kivempi alku nelihenkisenä perheenä ilman muutaman päivän hätäistä ”osta sitä, osta tätä, älä unohda tuota, kasaa se, siivoa nuo, etsi ne, muista se” -showta, hah!

Aloittakaamme valmistelut siis huomenna!

 

Tämä sopinee kuvituskuvaksi tähän löperöpäisestä äidistä kertovaan postaukseen. ;) (kuva Emmi Nuorgam)