Pienen lapsen ruokinnasta (silleen rennosti)

Kaikesta vauvojen ja lastenhoitoon ja kasvatukseen liittyvistä asioista löytyy mielipiteitä niin paljon kun on ihmisiä. Ja myös erilaisia asiantuntijalausuntoja ja suuntauksia. Niin myös ruokailusta. Voisi luulla, että kun vauva vähän kasvaa ja alkaa haluta/tarvita maidon lisäksi myös kiinteämpiä ruokia, senkun alkaa vain syöttää sille jotain. Huomasin että ei, ei lainkaan! Joskus tuntuu kuin lapsen ruokinta olisi jokin elämää suurempi asia, käykö lapsen huonosti jos ruokkii sen ”väärin”?

Jo hieman ennen kiinteiden aloitusta kuulin sanan sormiruokailu. Hmm. Kuulosti mielenkiintoiselta, ja otin asiasta selvää. Joo, ihan selkeästi meidän juttu! Sen lisäksi että sormiruokailu on vauvalle hauskempaa ja tarjoaa paljon enemmän erilaisia aistielämyksiä kuin pelkkä suun availu lusikkaa varten,  se parantaa käden ja suun motoriikkaa. Huonona puolena on ehkä sotkeminen, mutta kyllä sitä sotkua syntyy soseruokailussakin.

Mutta mutta, entä iltapuuro? Aamupuuro? Eikai sormin?! Entä jos ollaan kylässä tai kahvilassa ruoka-aikaan? Halusin aloittaa kiinteiden opettelun jo 4 kk iässä, koska toivoin että se vähentäisi yösyöttöjä (no ei kyllä vähentänyt) ja halusin jonkin keinon ruokkia lapsi jos itse olen poissa, lapsi kun ei huolinut pulloa. Sormiruokailun voi aloittaa vasta sitten kun lapsi osaa viedä asioita itse suuhunsa, on kiinnostunut syömisestä ja osaa istua. 4kk ikäinen ei osaa vielä istua. Höh. No, soseet kehiin sitten vaan.

Aloitin Maisan kiinteät siis tylsästi perunalla. (tein itse sosetta, jonka se oksensi kun oli jäänyt joku paakku, nice) Seuraavaksi kaupan sileitä peruna-porkkana-muusseja (ei oksentamista). Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti. Joskus teen soseita itse (hyvä äiti) ja joskus ostan kaupasta (p*ska äiti). Joskus ostan luomua (hyvä äiti), joskus halvinta mahdollista (p*ska äiti).

Purkkiruualla häissämme (Maisa 7kk) Lisänä luomu ruispalaa. Huomatkaa Liverpool fc:n tuttipullo (isi on fani)

Kun pikkuneiti vähän kasvoi, aloin tarjota niitä sormiruokiakin. Eka sormiruoka ja ehdoton suosikki 5-8kk iässä: kurkkusiivut! Maisa oppi tosi nopeasti syömään niista ne pehmeät keskustat. Polttaripäivänäni Maisa (6,5kk) oli ekaa kertaa koko päivän kahdestaan isänsä kanssa, ja söi sen päivän aikana varmaan ainakin 20 kurkkusiivua…

Pikkuhiljaa lisäsin lapsen ruokailuihin erilaisia sormiruokia, keitettyjä kasviksia ja hedelmiä. Leipää, riisikakkuja ja niitä ainaisia maissinaksuja. Sitten keitettyä kananmunaa, lihaa, kalaa. Välttelin kovia, tukehtumisvaaraa lisääviä ruokia (esim. tuoreet herneet, pähkinät jne). Kun pinsettiote alkoi kehittyä, valikoima kasvoi entisestään. Tällä hetkellä Maisan (10kk) yksi suosikeista on pakasteherneet! Niitä neiti vetää kaksin käsin (ja onneksi maha kestää). Sormiruokailu on laiskan äidin unelma. Ja helpottaa huomattavasti vilkkaan lapsen viihdytystä. Yhteiset ruokailuhetket sujuvat helposti: ruoka tarjolle lapsen eteen ja se on siinä. Sillä aikaa kun lapsi syö ja viihdyttää itse itseään, voi rauhassa syödä itse. Tai tiskata. Tai lukea päivän lehden.

Maisa ja avokado. Nam!

Tällä hetkellä siis Maisa syö sujuvasti sekä lusikka- että sormiruokia. Pikkuhiljaa soseistakin siirrytään kohti tavallista ruokaa. Kuukausien harjoittelu sormiruokien kanssa ja 8 hammasta takaavat että melkeinpä kaikki ruuat menevät jo. Ainut mitä vähän välttelen, on suola. (Paitsi että tajusin Espanjan reissulla että lähes kaikkialla muualla paitsi Suomessa lastenruokiin lisätään suolaa (siis ihan vauvoillekin), joten ehkä se pieni määrä suolaa silloin tällöin ei ole vaaraksi, kun aika moni niistä espanjalaisistakin lapsista näytti olevan hengissä. Ja ihan hyvinvoivan ja terveen näköisiä. )

Iltapalaksi kaneli-täysjyvälettuja itse tehdyn omenahillon kanssa. mmm…:)

On tässä tyylien sekoittelussa huonot puolensakin. Usein lusikkaruokaillessa Maisa haluaa oman lusikan. Ja naama ja tukka ja vaatteet on sitten sen näköisiä että ruokailtu on. (Se siitä lusikalla syöttämisen siisteydestä). Ja nyt kun sileiden soseiden sijaan ruuassa on usein enempi tekstuuria, neiti helposti kaivaa oudontuntuiset palat sormin suustaan. Ja ehkä pienen tutkiskelun jälkeen laittaa ne takaisin suuhunsa. Ällöä. Osa ruuasta saatetaan heitellä lattialle, ja ruokailun jälkeen käydään napostelmassa ne sieltä lattialta jossei äiti ehdi/muista/jaksa heti siivota. Ällöä.

Maisa syö puuroa.

Ja kaikki lapset ovat erilaisia. Joitain ei ehkä kiinnosta sormiruokailu ollenkaan. Joku ehkä stressaantuu jos joskus saa syödä käsin ja joskus ei. Kukin taaplaa tyylillään, meillä mennään sujuvasti fiiliksen mukaan (ja sen, mitä kaapista kulloinkin löytyy) Miten teillä?

Kummitytön kanssa herkuttelemassa mummolan puutarhan antimilla. (Hiukan hapanta, sanoo Maisa)