Kiva päivä kyläillen
Tänään oli se kauan odotettu päivä, kun pääsin tutustumaan äiteihin ja lapsiin nimimerkkien takana. Olimme nimittäin kyläilemässä Ilman sinua olen lyijyä-palstan phocahispidan luona. Mukana olivat myös HelloAochi, Kristaliina ja Liv lapsineen.
Tapaaminen oli ”virallisesti” brunssi, mutta ruoka oli todella hyvää ja sitä riitti, ja koska seurakin oli mitä mainiointa, viihdyimme kyläilemässä lähes koko päivän. Maisasta oli hauskaa levitellä leikkiä uusilla leluilla ja kaikki mukana olleista lapsista olivat kivoja sekä minun että Maisan mielestä. Maisa tosin rakastui pieneen, ihanaan Kain poikaan niin palavasti, että heidän erottamiseensa olisi välillä tarvittu sorkkarautaa. Maisa ei taida osata vastustaa niitä söpöjä suklaasilmiä… Kain-parka olisi ehkä toivonut sellaista halausotetta jossa pystyy liikkumaan tai edes hengittämään.
Perheen koira, eli Maisan kielellä hau-hau, voitti lopulta Maisan sydämen, vaikka aluksi vähän jännittikin. ”Oho!” huusi Maisa ja konttasi perässä pöydän alle. Perheen kissat saivat myös osakseen ilonkiljahduksia, erityisesti se valkoinen, pupuksikin ristitty kaunotar. Nuo taisivat olla Maisan mieleen paljon enemmän kuin nämä meidän omat, tylsän harmaat.
Lisää juttua ja kuvia tapaamisesta löytyy Ilman sinua olen lyijyä-palstalta.
Vierailu oli tietysti hyvä lopettaa siihen, että näyttää kaverille miten keittiönkaappi avataan. Sieltä voi löytyä vaikka maissitärkkelyspaketti…. hups.
Kuvassa kaikki mitä kaksi n.yksivuotiasta lasta tarvitsee leikkeihinsä: muutama lego-alusta, rikkaimuri, piirakkavuoka, kännykkä, leivänpaahdin sekä paketillinen maissijauhoa.
Suuri kiitos tapaamisen järjestäjälle sekä hänen miehelleen! Myös pieniherra M oli erittäin valloittava isäntä:)
Tältä näytti meidän seuraneiti paluumatkalla:
Phocahispidaa lainaten: väsynyt mutta onnellinen
Kotimatkamme kulki suoraan sen jalkapallokentän ohi, jossa miehelläni oli paraikaa loppumassa treenit. Loppumatka autolla kotiin, ajattelin. Perille saapuessamme selvisi, että treenit kestääkin puoli tuntia pidempään. Noooh, vähän pelaajien ihailua, kentällä köpöttelyä ja hangessa mönkimistä niin tuli päivän ulkoilutkin suoritettua ja loputkin energiat kulutettua.
Siellä niitä poikia on.
Pilates-tunnilta tuttu ”tähti”-asento.
Entä mites ne, joiden ympärillä tämä koko universumi pyörii? Olivat tietysti loukkaantuneita kun olimme olleet menossa ilman heitä, ja hirvittävän väsyneitä siitä että ovat joutuneet pitämään taloa pystyssä yksin koko päivän. Pari tuntia sylihoitoa riitti nippanappa korvaamaan tämän aiheutuneen mielipahan.
Vasemmalla vieressä ne maailman söpöimmät varpaat <3
Nyt on päivän sekä kivat että tylsät hommat hoidettu, ja pääsee äitikin kaatumaan suorilta jaloilta sänkyyn. Krooh pyyh!