Tissibaari sulkeutuu?

Päätin jo raskausaikana, että lopetan imettämisen sitten kun siltä tuntuu. Jos kaikki sujuu hyvin, joskus siinä vuoden ikäisen tienoilla. Nyt pikkuneiti on yli vuoden, ja se hetki taisi tulla.

Täysimetin tytärtäni ensimmäiset neljä kuukautta, ja siitä muutama kuukausi eteenpäin rintamaito oli isoin osa ravinnosta. Pikkuhiljaa maidon osuus ruokavaliosta pieneni, ja ajattelin, että imetys jää luonnollisesti pois isäkuukauden aikana kun minä olen töissä. Toisin kävi, imetys toimi tärkeänä äiti-ikävän helpottajana. Nyt kun olen ollut taas kotona, läheisyyttä riittää ilman sitä rintaakin. Sunnuntaina nukuin pitkään ja mies oli aamun pikkuneidin kanssa joten aamumaito jäi välistä. Sitten sattumalta puin päälleni mekon, jossa ei oikein voinut imettää. Päätin (mieheni kannustuksella) lopettaa imettämisen. Tytär meni nukkumaan tyytyväisenä ilman iltamaitoa. Näin helppoako se on? Ilmeisesti ajoitus oli oikea. Parina seuraavana päivänä aamulla on tullut pieni kitinä maitobaarin pysyttyä suljettuna, mutta muuten tyttö ei ole näyttänyt maitoa kaipaavan, kun juoma tulee mukista ja läheisyyttä saa tarpeeksi sylistä.

Mikä tässä sitten on ongelmana? Se, että minusta tuntuu ihan hirveän haikealle lopettaa imettäminen. Lapsi oli valmis kasvamaan isoksi tytöksi, mutta äiti ei ole valmis päästämään irti. Eikä myöskään kroppani, tissini eivät näköjään halua lopettaa tätä tehtäväänsä. Vielä neljäntenä päivänä maidontulo ei ole lakannut.

On paljon äitejä joilla imetys ei onnistu syystä tai toisesta, monet yrittävät tosissaan ja ovat surullisia kun eivät siihen pystykään. Minulla on imetys sujunut hyvin alusta asti, ihan synnytyssalista saakka ongelmitta. Maitoa tulee hyvin, alkuun jopa liikaakin, ja sitä on riittänyt tähän päivään asti. Miksi siis haluan lopettaa imettämisen vaikken nyt edes keksi kunnolla syytä miksi haluan sen lopettaa?

Olenko aivan hullu? Onko tämä jotain hormonaalista? (pliis sanokaa että se on!) Meneekö se ohi?

Mitä minun pitäisi tehdä?

Aiheeseen liittyvä kuva kissa-asusteella. Maitoa saa vain toinen…