Matkakuulumisia osa1: North Sea Oceanarium
Aloitan matkakuulumisten jakamisen erittäin epäloogisesti reissun loppupuolella tehdystä retkestä North Sea Oceanariumiin. Sateiset ja viileät säät eivät juurikaan houkutelleet merenrantakävelyille tai ulkoilmanähtävyyksien katseluun, joten päätimme vierailla ainoana koko perheen yhteisenä vapaapäivänä Hirtshalsin rantakaupungissa sekä siellä sijaitsevassa ”valtamerimaailmassa” eli North Sea Oceanariumissa.
Paikka oli hieno, ja myös taaperomme viihtyi hyvin. Oceanaarioon oli ripoteltu useita Tanskaa ympäröiviin meriin ja niiden eläimistöön liittyviä faktoja ja tietoiskuja. Lapsivieraat oli huomioitu monessa kohtaa, ja suomalaisesta tavasta poiketen sisätiloista löytyi useita kivoja paikkoja omien eväiden syömiseen.
Kukkuu!
Näyttävin allas on ehdottomasti valtavan suuri ”avomeri-allas”, josta löytyy myös oceanaarion vetonaula, suuri Möhkäkala (lat. Mola mola, engl. sunfish). Möhkäkala kasvaa parimetriä pitkäksi ja leveäksi, suurimmillaan jopa kolmemetriseksi, ja painaa n. tuhat kiloa. Todellinen möhkäle siis! Ja hyvin erikoisen näköinen. Voin kertoa, että se oli rumin kala minkä olen koskaan nähnyt.
Oceanaarion ensimmäinen möhkäkala oli koko paikan lemmikki ja todellinen vetonaula. Se oli paikallisille todella rakas, mutta valitettavasti menehtyi traagisesti tulipalossa kymmenisen vuotta sitten. Nykyisin kyseisessä oceanaariossa/akvaariossa on kaksi tuollaista (vähän pienempää) möhkälettä. Kerran päivässä akvaarion työntekijä sukeltaa altaaseen kalojen sekaan ruokkimaan niitä. Vau! Yleisö voi seurata ruokintaa livenä, mutta valitettavasti me emme ehtineet nähdä sitä.
Yhdessä kohtaa pääsi kurkkaamaan kaloja alhaalta käsin, akvaarion pohjassa olevan ”kuplan” sisältä. Jännää!
Välillä täytyi pitää taukoa fisujen vahtaamisesta. Mikä olikaan neitimme lempipuuha reissun aikana? No piirtäminen tietysti.
Vaikka missasimme kalojen ruoka-ajan, näimme sentään hylkeiden ruokinnan. Hyisessä ulkokatsomossa ei ollut lainkaan niin hienoa ja jännittävää kuin hyljealtaan alla kulkevassa vedenalaisessa tunnelissa. Maalla kovin kömpelöt hylkeenpullukat ovat todella kauniita ja sulavaliikkeisiä kiitäessään vedessä. Valitettavasti minulla ei yhtään vedenalaisia kuvia, ainoastaan videoita joita en jaksa jakaa tänne.
Polskis räiskis ja namskis.
Tekohyljettä uskalsi vähän silittääkin. Turvallisesti isin sylistä.
Yksi hauskimmista kokemuksista olivat ”koskettelualtaat” (en tiedä miten ne kuuluisi suomentaa, Helsingin Sea Lifessa on ilmeisesti vastaavanlaiset nimellä Elämysaltaat). Eli siis matalat altaat, joissa olevia kavereita sai ihan oikeasti koskea! Altaista löytyi mm. kampeloita, rauskuja, monenlaisia rapuja ja meritähtiä. Olin aina halunnut tietää miltä meritähti tuntuu!
Kaverukset hra Rausku ja hra Kampela. En uskaltanut koskea.
Tuolla niitä ois, hurjaa vauhtia vilistäviä rapuja sekä kaikenvärisiä meritähtiä.
Iik, me koskettiin siihen ihan oikeesti!
Pidin oceanaariosta kovasti, ja erityisesti sen tieteellisestä puolesta (mitä nyt lapsen kanssa ehtii tekstitauluja lueskella). Mielestäni oli hyvä, että täällä oli keskitytty nimenomaan Tanskaa ympäröivien merien kalojen sekä muun eliöstön esittelyyn. Vierailimme sopivan hiljaiseen aikaan, joten saimme kierrellä ja katsella ihan rauhassa ilman jonottamista, törmäilyä ja meteliä. Oikein sopivaa ajanvietettä sadepäivälle!
Hei hei, vilkuttaa Paavo Pesusienen kaveri.
Palaan lähipäivinä kertomaan, mitä muuta puuhailimme viikon mittaisella Tanskan lomalla. P.s. turha odottaa nähtävyyskierrosta.